Nykyaikaa leimaa nopeus. Asiat, olosuhteet, arvot, tavat ja päätöksetkin vanhenevat nopeasti.
Niinpä Kotkan pesäkin on muuttunut. Uusi Suomi avaa muutaman päivän
kuluttua sivustoonsa tilaa myös muille kuin kunnallisvaaliehdokkaille.
Tilanne kävi ilmi kun muuten vain yritin, onnistuisiko pesänrakennus. Ja
onnistuihan se jo nyt.
Uusi vakipesäksi aikomani osoite on tästä päivästä lähtien:
Vanhus lähti kälppimään. Moni muukin on näiden 21 kuukauden aikana
lopettanut blogaamisen. Ainakaan monia aktivistejä ei ole pitkään
aikaan enää näkynyt. Jannen artikkelissaan mainitsemista "vähentäjistä"
aika moni on ehdokkaana. Ja kun vaalit lähestyvät aivan taatusti
kirjoittavat. Jossain. Ja ainahan niitä uusiakin tulee.
Kirkkovene Valtuustoon sivusto lopetti tultuaan
kunnallisvaalien äänikuninkaaksi yli 18.000 äänellä. Osittain sen
vuoksi, että vaalit ovat ohi. Osin sen vuoksi, että Kauppalehden
sivuilla ei ollut enää kivaa. En oikein pitänyt lehden "asenteesta".
Kirkkovene kyllä jatkaa uudessa valkamassaan ja löytää ehkä nykyistäkin
paremman valkaman valmistautuessaa EU-MEPpi vaaleihin. Sivu on
tyhjennetty.
Eagles fly singly sivusto ei lopeta siksi, että vaalit
on voitettu. Mutta muut edellä mainituista syistä kyllä pätevät. Myös
kotka on löytänyt uuden pesän, ulkomailta. Alkoi tuo edellinen jo
muodostua turhan tunkkaiseksi. Mutta tämäkin pesä on tyhjennetty
Kummankin blogin puitteissa jatkan kirjoittamista. Mutta olen myös tottunut äänestämään jaloillani.
Kiitos lukijoille. Erityisesti kommentoijille. 400 sataan artikkeliin mahtui yli 1500 kommenttia. See you.
PS. Minun osalta tämä ainakaan ei ole joukkopako.
Kiiruhdin aiempaa päätöstäni vain kolmella päivällä. Kun se jotenkin
istui ajankohtaan. Sillä "lukumäärä tuo laatua".
Koko ”kunnallisvaalikampanjan” ajan, maan ainoa valtakunnallinen
päivälehti on tietoisesti – luonnollisesti - halunut vaieta alkukesän
aikana julkisuuteen tulleista kansanedustajien laajamittaisista
vaaliraharikoksista. Nyt sitten, kun noin puolet äänestäjistä on jo
äänensä käyttänyt, se kyllä tekee asiasta ison jutun. Viimeisenä
äänestyspäivänä. Kun kiinnittää huomiota ehdokasmainonnan määrään eilen
ja tänään, ymmärtää miksi vasta nyt.
Kumpi on mielestäsi vilpillisempi? Lainvastaisen
ilmoituksen vaalirahoituksestaan jättänyt valtapuolueen kansanedustaja
vai virallisesti puolueeton sanomalehti, joka viimeiseen asti
politiikasta ja poliitikoista myötäsukaan raportoi, kunnes ehdokkaat
eivät enää voi äänestää jaloillaan?
Samalla se karsii keskustelupalstoiltaan asialliset kirjoitukset, joilla
on tavoitteena lisätä äänestysaktiivisuutta ja vaikuttaa vaalin
lopputulokseen.
Suuri osa lehdistöstä on puoluelehtiä. Ne eivät edes ota vastaan
kansalaisten kommentteja. Elleivät ne vastaa lehden ”linjaa”. Ne
toimivat ”sanan” eli Ainoan Oikean Totuutensa levittäjinä. Ja
julkaisevat vain valikoidusti ja vain oman totuutensa. Mitä mieltä olet?
Pitäisikö sanomalehtien ja erityisesti puoluelehtien lehdistötuki
lopettaa?
Kuinka monta artikkelia olet muuten yleensäkään nähnyt vaalirahoituksesta?
Siis kunnallisvaaliehdokkaiden kampanjoiden rahoituksesta? Ja olisi kai
aika luonnollista seurata ehdokkaiden kampanjointia tästäkin
näkövinkkelistä? Silloin kun sillä vielä voi olla vaikutusta
äänestystulokseen. Luulisi lukijoita kiinnostavan? Varsinkin kun
edellisten törttöilystä on vain muutama kuukausi. Ellei sitten?
Onko mielestäsi hämmästyttävää, että yksikään media ei ole millään tavalla ottanut kantaa Kirkkoveneeseen? Ei
positiivista, ei negatiivista. Ja tietoa Kirkkoveneen ehdokkuudesta on
taatusti ollut riittävästi tyrkyllä. Olisiko ihan tietoisesti haluttu
vaientaa asia kuoliaaksi? Miksiköhän?
Voisin kuitenkin, ja mielestäni varsin perustellusti väittää, että
kyseessä on näiden vaalien ainoa innovaatio. Ei asiana. Kaiken maailman
kuvia ja merkkejä äänestyslipuista on löytynyt maailman sivu. Vaan
toteutettuna, asiallisena kampanjana tarkoituksena vaikuttaa äänestyksen
tulokseen ja äänestysaktiivisuuden kasvamiseen. Yksityisen kansalaisen
toimesta. Pelkästään netin avulla.
Eipä kyllä ole otettu kantaa eräiden ilmeisten puolueaktivistien aivan
ilmeisiin ylilyönteihin. Joista osa leimattaisi muussa yhteydessä
rasistiseksi, valheelliseksi, joissakin tapauksessa jopa yksittäisen
ihmiseen kohdistuvana kunnian loukkauksena. Mutta se kai tälläiseen
kauneuskilpailuun kuuluu luonnostaan? Ainoa havaitsemani kannanotto oli
Kauppalehden päätös estää kampanjointini KL:n keskustelupalstalla.
Lukumäärää kun on helppo mitata, vaikka vain se luo laatua?
Kirkkoveneen eilinen arvio: ”Media on vapaaehtoisesti luopunut roolistaan neljäntenä valtionmahtina.
Se on ottanut roolin vallan sylikoirana ja vaikuttamaan valmiiden portinvartijana.
Sillä ei, kaupallisuuden lisäksi, enää ole muuta aatetta.” Raha se on
kova konsultti. Hesarillekin. Ja Kauppalehdelle. Eikä Kirkkoveneestä
mainosmarkkoja heltiä.
Mutta käy tänään viimeistään äänestämässä.
Ihan vaikka piruuttasikin.
Huomenna se ainakin on liian myöhäistä.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Taitaa se olla totta. Siis se, että nyt alkamassa oleva kansainvälisen
rahatalouden kriisi on mittasuhteiltaan sellainen, mitä ei ennen ole
nähty. Ei kukaan meistä nyt elävistä ainakaan. Se on jo pitkään ollut
selvää, että olemme tilanteessa, johon ei valmiita ratkaisuja eikä
rohtojakaan ole kellään.
Sen ainoan valtakunnallisen juttu tänään, globaalin talouskriisin
seurauksista, pani miettimään. Vaikka ei ehkä pitäisi? Ehkä olisi
sittenkin vain parempi panna päänsä pensaaseen?
Ensimmäiset havainnot eivät liittyneet kriisiin ollenkaan. Vaan esillä olleisiin tietoihin, ihan sellaisenaan.
- Kahdessakymmenessä vuodessa Kiinan BKT on kymmenkertaistunut.
- NL/Venäjän BKT on puolittunut samassa ajassa. Onhan sieltä
irronnut väkeä ja maata, mutta silti surkastuminen on hurjaa. (Taisi
taivaisiin noussut öljyn hinta olla Putinin muskelinäytön ainoa peruste
ja viimeinen reaalinen mahdollisuus?)
- Siitä huolimatta, että Japanin taloutta on puolet ajasta vaivannut
ihan ikioma talouskriisinsä, sen BKT on kuitenkin lähes tuplaantunut.
- Kun Neukkulan BKT oli yli 27-kertainen, on Venäjän BKT enää vajaa
6-kertainen, siis Suomeen verrattuna. Voiko tämä todella pitää
paikkansa? Eikö sen pitänyt olla niin, että yksi suomalainen vastaa
kymmentä….heikäläistä? Ja heitä on kuitenkin edelleen 143 miljoonaa.
Tässä on pakko olla virhe.
- Varsinkin kun meillä ei, ainakaan näihin verrokkeihin nähden, ole
järin hyvin mennyt. Nokiasta huolimatta. Ilmentää varmaan sitä, kuinka
todella karseat seuraukset lamasta olisi meille ollut, ilman Nokiaa.
Ja paljon muutakin esitetyistä tiedoista tuli mieleen. Ja jos siihen
vielä mukaan otettaisi väestön kehitys tulisi mieleen vielä paljon
enemmän.
Mutta sitten siihen, miksi nuo alussa esittämäni ajatukset heräsivät.
Nyt kun eri puolilla maailmaa vasta suunnitellaan, millä tavalla
luottamus markkinoille palautetaan, on peliin heitetty suuruusluokkana
2.000 – 3.000 miljardia taalaa(ilmeisesti kyse on taaloista?). Suomessa,
vastaavassa tilanteessa kuviteltiin, että lama rahoitetaan pitkälti
Suomen Pankin edellisten vuosien voittovaroista, joita muistaakseni oli 4
miljardia markkaa; siis markkaa. Niihin arvioihin on sitten myöhemmin
jouduttu laittamaan vähintään nolla perään.
Ei ole mitenkään tuulesta temmattua, että keskimäärin varmaan myös
ulkomailla, tuntemattoman tilanteen ratkaisussa tehtäisi myös virheitä.
Toivottavasti ei yhtä suuria. Mutta varmasti, jos joskus pääsemme
laskemaan tämän kriisin taloudellista hintaa, se on selvästi
nykyajatuksia suurempi.
Ja jo nyt puhutaan kuitenkin
varallisuudesta, joka
vastaa Venäjän kahden vuoden BKTtä. Tai Kiinan yhden vuoden BKT:tä. Tai
Mexicon, Etelä-Korean ja Intian yhteenlaskettu yhden vuoden BKT.
Sehän revitään jostain. Ja mistäpä se muualta tulisi kuin globaalilta veronmaksajalta? Tavalla tai toisella.
Suurimmat uhat ja riskit:
- Yhdestä ismistä päinvastaiseen toiseen ismiin.
- Protektionismin kasvu valtioiden talouspoliittiseksi ohjenuoraksi.
- Kansainvälisen epätasa-arvon repeäminen.
- Hallitsemattoman talouskriisin kehittyminen paikallisiksi tai globaaliksikin väkivallaksi.
Pysyvä linkki |
14 kommenttia »
Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan on todennut tehneensä
virhearvioita säädellessään rahoitusmarkkinoita. Thanks
Alan.Säänöstelemättömän markkinatalouden vakaa puolustaja myöntää
tehneensä virheen.
En ole moista kyllä meidän ns. vastuuhenkilöiden suusta koskaan kuullut. Tuskin kuulenkaan. Tässä elämässä.
Hohhoijaa. Mitä tehtäis seuraavaksi?
PS.
Otsikko on lainaus tyttäreni vuorosanoista kun on tumpeloinut turhaan.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Ympäri käydään, yhteen tullaan. Ensin yhden ismin nimissä myydään lähes
kaikki, vuosikymmenien aikana yhdessä hankittu omaisuus markkinahintaan,
joka jälkeenpäin osoittautuu alihinnaksi, ja sitten realiteettien
iskiessä takaisin siirrytään päinvastaiseen ismiin. Ilmeisesti toivoen,
että saisi itse tehdyn vielä tekemättömäksi? Vaan silleen maailma vaan
ei toimi.
Ongelmaan olen minäkin jo puuttunut menneiden, kohta kahden vuoden aikana usein. Liiankin usein?
Viimeksi syyskuun kuudentena.
Mutta Patria tuskin on hallituksen prioriteettien ylimmällä portaalla.
Ei edes tämänlaisen. Suomi on perinteisesti vientivetoinen maa. Jos
kuviteltu globalismi todella rojahti protektionismiksi, niin meidän
tytäryhtiötaloudeksi jossain määrin jopa myyntikonttoritaloudeksi
muuttunut maamme on todellisissa vaikeuksissa. Emmekä enää edes omista
niitä tehtaita, koneita, laitteita, kiinteistöjä, jotka omistimme
edellisen kurimuksen alkaessa. Ja valtionvelkakin on aivan eri
sfääreissä.
Ja sitten tämä hallitus vielä antaa 50 miljardin “pankkitakuun” jonka
yksityiskohdista sovitaan myöhemmin. Siis juuri se takuu, jota pankit
eivät halua ja jota ei tarvita. Vielä. Mitäs me muuten tehdään, kun se
joudutaan maksamaan? Veli on velka otettaessa. Veljenpoika maksettaessa.
Vuosi palkatonta työtä ilman ensimmäistäkään kulua, yksinomaan siihen,
että maa pysyy pystyssä. Kaikilta.
Suomelle puolustustaloudellisesti ratkaiseva tärkeän Patrian mahdollisen
tukemisen, tarvittaessa, hyväksyy tässä maassa kuka tahansa joka
vähänkään maan itsenäisyydestä piittaa. Transtechin tukemista, vastoin
tilaajan, eli VR:n toivomusta saamme sensijaan maksaa hyvin kauan. Sillä
luottamuksen puute on todellisuutta.
Ja se se onkin sellainen syöpä, että sen varaan ei yhteisöllisyyttä juuri kannata rakentaa.
PS.
Sattuneesta syystä ja vastoin aikaisempaa käytäntöäni julkaisen
kirjoitukseni omalla sivullani. En kommenttina tämänpäiväiseen
uutisblogiin.
PPS.
Äänestä ketä tai mitä tahansa. Mutta äänestä.
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Oikeuteni kirjoittaa Kauppalehden keskustelusivuille oli poistettu. Tilapäisesti 21.10 – 28.10. eli vaalien jälkeiseen aikaan.
En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole
sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Mutta olen
huolissani demokratian toteutumisesta Suomessa. Ja päätin selvittää
voisinko äänestäjänä, ihan itse, parantaa demokratian toteutumista
maassamme.
Laillisesti, vastuullisesti ja tuloksellisesti.
Ajatukseni on äärimmäisen yksinkertainen.
Antaa äänestäjälle syy
äänestää. Saada äänestäjät huomaamaan, että tyhjä eli mitätön, mutta
käytetty ääni, on viesti. Nukkuminen ei. Perusteluista tällä
omalla sivullani ei varmaan ole aihetta enempää käsitellä. Niitähän
löytyy. Laillisia, vastuullisia, totuudellisia. Ainakin minun
mielestäni.
Ensin viestini oli kaksijakoinen 1. asiaan kuuluva yhteys 2. varsinainen
viesti. Jossain vaiheessa jouduin, ajanpuutteessa, jättämään asiaan
liittävän yhteyden yli suoraan asiaan. Viimeisenä oikeastaan vain
muutama sana Tyyliin:
Äänestä. Älä numeroa.
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi. Tunnettuuttakin kun alkoi olla, Kirkkovene kun on alkanut saada brändin piirteitä.
Olen elämäni aikana, muistaakseni kaksi kertaa joutunut ns. aiheettoman,
nimettömän ilmiannon kohteeksi, valtion viranomaiselle. Kumpikin
aiheutti varsin paljon turhaa työtä ja ymmärrettäviä hankaluuksia jatkaa
yhteistyötä ao. viranomaisten kanssa. Kumpikaan ei koskaan johtanut
mihinkään. Onneksi olin säilyttänyt riittävästi todisteita.
Toisin kuin silloin meillä on netti nyt. Netissä on se ihana ominaisuus,
että jälki säilyy, ellei sitä tietoisesti tai vahingossa tuhota. Kävin
vielä tarkastamassa. Riittävästi aineistoa löytyy kenen tahansa katsoa
ja arvioida ja tuomita. Ainakin vielä nyt. Joka paikasta, omat sivuni
mukaan lukien.
Nyt minua kiinnostaa
Kuka/ketkä tai mitkä ovat valittaneet?
Mistä he ovat valittaneet?
Ja kuka on Kauppalehdessä tehnyt päätöksen tässä asiassa? Ja miksi?
Ja toivoisin, että päinvastoin kuin keskiaikainen valtionhallinto,
Kauppalehdestä tulisi myös vastaus. Kirjallisena. Sen voi lähettää
vaikka kommenttina tälle sivulle.
Lapin Sanomista sen päätoimittajan työsopimuksen purkamisesta
oppia ottaneena, ja jotta asia saisi riittävän huomion julkaisen tämän
yhteenvedon kummallakin ”täysin kontrolloimallani” omalla sivulla, sen
lisäksi, että se on lähetetty
Kauppalehden päätoimittajalle, toimitukselle ja
Alma Median toimitusjohtajalle.
Tämäkö on AlmaMedian linja sananvapauden ja
demokratian turvaamiseksi? Toivon, että oikeuteni kirjoittaa
Kauppalehden keskustelupalstoille palautetan välittömästi. Ennen kuin
mahdollisuuteni vaikuttaa äänestysvilkkauden menee tällä kerralla
umpeen.
Nimimerkki:
Eagles fly singly,
ducks in flocks.
Tämän yhteenvedon alkuperäinen, lyhentämätön versio on julkaisu
Kirkkovene Valtuustoon blogilla noin 6 tuntia sitten.
Pysyvä linkki |
17 kommenttia »
Tilanteessa, jossa sen paremmin Matti Vanhasen kuin Jyrki Kataisenkaan
mielestä vielä muutama viikko sitten ei voinut edes olla kysymys. Kun
meillä ei ole hätää; olemme oppineet lamasta; yritysten taseet ovat
terveet, rata osaa…. Ja meillä kaikki on hyvin.
Mitä nyt?
Mitä seuraavaksi kerrotte?
Meille?
Pysyvä linkki |
6 kommenttia »
Historiasta minulle nuorena jäi käsitys, että me suomalaiset olemme
äärimmäisen onnekas kansa. Mukavuudenhaluinen, ehkä laiskaksi asti,
vähän herravihainen, ehkä kaunaiseen asti, mutta onnekas. Maailman
kriiseissä meitä johtivat pystyvät, vastuunsa tuntevat ja sen myös
kantavat, osaavat tekijät. Heidän siivellämme ja Sven Tuuvan otteella
selvisimme. Tähän asti.
Meitä Sven Tuuvia täältä löytyy edelleen ihan riittämiin. Mutta missä ovat johtajat.
(Jos määritelmää etsit, paina) Minne he ovat menneet? Ei heitä ainakaan valtion johdossa näytä olevan. Taas niitä tarvittaisi. Tarvittaisi todella.
Tämä Matti Vanhasen Turkoosihallitus tuntuu olevan niin sanotusti
pihalla kuin se kuuluisa Lumiukko. Viimeisimmät ihmetyksen aiheet
tulevat nykyisen kriisin (Kyllä. Tämä on talouskriisi. Se on jo alkanut.
Oireita on uutiset täynnänsä.) hoitamisen tasosta, siis minun
mielestäni asioitten hoitamattomuudesta. Pankkituen ehtojen
epämääräisyys, valtion omistajapolitiikka, maahanmuuttajapolitiikka,
aluepolitiikka, turvallisuuspolitiikka, maa- ja metsätalous, verotus,
sosiaali….. katselee mihin tahansa, kaikki ”politiikat” ovat täysin
sekaisin.
Meillä on kahden lautasen ongelma, eikä kumpikaan syöjistä johda. Meillä
on ministereitä hallitus täynnänsä, eikä heidän johtajuudestaan, eikä
paljon muustakaan, kukaan ota selvää. Lähinnä he tuntuvat sotkeentuvan
toisiinsa. Kukaan ei ota kantaa kansalaisten tärkeäksi kokemiin asioihin
siten, että siihen mitä sanotaan voisi luottaa, edes hetken. Isot ja
pienet asiat, omat ja yhteiset edut, kotimaat ja ulkomaat… kaikki ihanan
sotkuisessa leikkikehässä.
Jotenkin se vaan tuntuu niin kohtuuttomalta, että toistamiseen meillä on
ilmeisen kokematon, osaamaton ja toimissaan tumpeloiva hallitus ja
Tasavallan Presidentti vastaamassa kriisitilanteesta selviytymisestä. Ja
nyt kyseessä on kannaltamme paljon vakavammasta tilanteesta kuin 1990.
Vaikka vielä ei paljon mitään näy. Miksi meitä taas kiusataan?
Johtuisiko se sittenkin siitä tavasta, jolla nykyisin johtomme valitsemme? Vai onko onnekkuutemme vain loppu?
On se niin väärin.
Äänestä. Älä numeroa. Tiedät kyllä miksi.
Kirkkovene valtuustoon
Pysyvä linkki |
11 kommenttia »
Sopisivatko kansainväliset pelisäännöt pankkien pelastamisesta myös
rakennusteollisuuden tukijaksi, siinä vaiheessa kun rakentajat alkavat
huutaa valtiota ja kuntia apuun? Siis sitten kun kaikki korkeakatteiset
tilaukset ovat taas hetkeksi taakse jääneitä iloja.
Perinteisesti julkinen valta joutuu lisäämään panostaan rakentamiseen,
kun taantuma lopettaa muun rakentamisen. Silloin loppuvat hokemat
rajoittamattoman vapaan markkinatalouden ylistyksestä ja vaaditaan
valtiota ja kuntia kantamaan vastuutaan työttömien tukemisesta,
osaamisen säilyttämisestä, yritysten pelastamisesta. Ja kaipa se hyvä on
niin?
Minua on aina häirinnyt se, että samalla tuetaan verovaroin
rakennusliikkeitä, jotka korkeasuhdanteessa taatusti ovat osanneet myös
julkisen rakentamisensa hinnoitella markkinahintaan. Silloin saadut
tulokset siirretään omistajille osinkona. Heti. Niin tietysti pitääkin.
Siksi omistajat ovat tässä leikissä mukana.
Mutta nousua seuraa lasku ja sen jälkeen taas nousu. Aina. Voisi
kuvitella, että rakennusliikkeetkin osaavat moiseen jo varautua? Miksi
nousun voitot siirretään omistajille ja laskussa edellytetään
veronmaksajan tukea? Eikö yrityksen pitäisi turvata oma jatkuvuutensakin
ensisijassa omilla rahastoiduilla voittovaroillaan? Ja vaikka tyytyä
edes vähäisempään voitonjakoon, kun muuallakin yhteiskunnassa menee
huonosti?
Ehdotankin, että julkisen rakentamisen tuleviin tarjouspyyntöihin
otetaan mukaan edellytys, että julkinen rakennuttaja pääsee jakamaan
tarjouskilpailun voittajan nousukauden tuloksia. Olisiko jonkinlainen
osakejärjestely tai pääomalaina tai muu vastaava mahdollinen? Kun en ole
alan asiantuntija, en edes yritä. Jos tahtoa löytyy, löytyvät kyllä
tarvittavat temputkin.
Jos sitten vielä käännettäisi arvonlisäveron maksuvastuu, loppuisivat
samalla huolet rakennusalan harmaasta taloudesta ja rikollisesta
veronkierrosta.
Voisiko tämä uusi, uljas yhteiskunnallinen visioni toimia?
PS.
Jos ajattelit äänestää ennakkoon, alkaisi olla aika. Ennakkoäänestys
loppuu tänään. Reservinä enää varsinainen vaalipäivä. Sunnuntaina.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla
100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi
nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt
mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan. Kirkkoveneellä
on arvoa, demokratian toimivuuden turvatakeena.
Siksi, ja koska itse todella muutosta haluan, äänestin KIRKKOVENEen VALTUUSTOON.
Vaalivoittajan. Ainoan valtakunnallisen ehdokkaan.
Kävin äänestämässä. Äänestin tyhjää. Siis Kirkkovenettä.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Pysyvä linkki |
4 kommenttia »
Ketkä ovat tulevan taloudellisen taantuman tai laman ensimmäiset suuret suomalaiset ruumiit?
Keskustelimme siitä tänään pienessä piirissä. Esitin mielipiteenäni, että ne olisivat
Suomi-Soffa, Tokmanni ja Masku. Ja mikäli
Nova-Group omistaa, joka niemeen notkoon saarelmaan nyt nousseet ao. yritysten hallit, niin sekin.
Yksi meistä oli vahvasti sitä mieltä, että paikalliset osuuskaupat,
jotka mm. ABC-konseptinsa kautta selvästi ovat mukana kompuksessa, kyllä
selviävät. Niitähän Kehittyvien Maakuntien Suomi on tarvinnut
taatakseen nopeat paikalliset kaavakäsittelyt. Ja saattaa tietysti olla
myös niin, että kiinteistöt, tai riittävän moni niistä on jo ehditty
myydä ulkomaille, kuten tähän mennessä ainoa Ideaparkkikin. Silloin
todennäköisesti saadut myyntivoitot ainakin hetken pitkittävät ao.
yritysten elämää.
Kuten sanoin. Kyseessä on henkilökohtainen mielipiteeni. Mitä mieltä sinä olet?
PS.
Meinasi unohtua. Muistathan äänestää! Se on Suomen ja demokratian ainoa todellinen turvatakuu.
Pysyvä linkki |
6 kommenttia »
Niinä viikonloppuina jolloin matkaamme Munkkiniemestä Heinolaan, jää
sunnuntain Hesari lukematta. Aina noin klo 18.00 asti. Aika paljon on
auttanut vapaa-ajan asuntoomme viimein tilattu laajakaista mutta kyllä
sen vertaillessa havaitsee, että Erkko & kumppanit tuntee rahan
arvon. Ja, vaikka ole Hesarin tilaaja, minulta edellytettäisi vielä
lisämaksua, että koko lehden voisin lukea myös netistä. Ja paskat.
Mutta riemuni on rajaton, kun meikäläinen - aina silloin tällöin -
havaitsee kirjoittaneensa jotain ennen suuren rahan Hesaria. Tänään kävi
taas niin. Eilinen
Hyssälän hössötykset taisi taas olla ajan hermolla.
Eihän kepulien aluepolitiikassa todellakaan ole tolkun häivää.
Kepuleitten lääke kaikkiin jäsenkatonsa ongelmiin, on perinteisesti
ollut ruikutus ja vaatimus aluepolitiikan tehostamisesta. Ihan hyvin
syin sitä voi nimittää myös KEPUn pakkosiirtopolitiikaksi. Joko rahan
tai ihmisten.
Lopettaisivat ruikutuksen ja keskittyisivät rakentamaan alueellisia
vetovoimatekijöitä. Sellaisia, jotka imevät väkeä sinne missä meidän,
kepuleiden mukaan, pitäisi asua. Mutta voi olla, että se ylittää
tajuntahorisontin.
Nyt illalla kiinnittyi huomioni siihen, että Lapissa ja miksei muussakin
Suomessa, huolestutaan niistä 30.000 tänä vuonna, ennusteen mukaan,
pois jäävästä Lapin päiväretkeilijästä. Siitä taas tuli mieleeni
kirjoitukseni
Suomi ei elä palvelulla ja päivittäistavarakaupalla, maaliskuulta 2007. Olen edelleen samaa mieltä kuin silloin.
Pisteenä sen kuuluisan iin päällä oli Hesarin juttu otsikoituna
Viestintätutkija: Puoluejohtajat unohtivat yleisön HS:n tentissä. Mikä ihme nyt tuo on. Mutta äänestäjillä on nyt myös keinonsa muistaa puoluejohtajat.
Kirkkovene.
Pitäisikö oikein organisoida Kirkkoveneen ikiomat vaalivalvojaiset?
Pysyvä linkki |
4 kommenttia »
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (KEPU) kerää ilmassa
leijuvia irtopisteitä. Sattumalta varmaan, myös näin kunnallisvaalien
alla. Se hänelle sallittakoon. Keskustapuolue kuuluu perinteisesti
aluepolitiikan keskeisimmäksi edistäjäksi. Ja sallittakoon se heillekin.
Jos nimittäin Kepulandiaan, eli siihen Kehittyvien Maakuntien Suomeen,
ei saada rahaa ja työtä, katoaa puolueen poliittinen painoarvo ja valta.
Myös valtakunnan politiikassa. Ja eihän se sovi.
Koko maa täytyy pitää asuttuna. Monestakin syystä. Keskeisimpänä se,
että maaseudun tyhjentäminen aiheuttaa sinne taloudellisen mustan aukon,
joka kiihtyvällä vauhdilla imee muualla valtakunnassa luodut veroeurot.
Ja esimerkiksi siksi, että tyhjiöt tapaavat täyttyä. Eikö siinä
kuitenkin ole jotain ristiriitaista, kun jatkuvasti pitää hengissä
ajatusta Karjalan palauttamisesta? Kun emme pysty nykyistäkään
aluettamme pitämään kokonaan asuttuna?
Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Siitä konkreettisin viimeaikainen
esimerkki on, nyt kai jo entinen Kemijärven sellutehdas. UKKn lahja
kotimaakunnalleen. Ja keinotekoinen hajasijoittaminen se vain jatkuu,
vuodesta toiseen. Ellei haluta hetken helpotusta rakentamalla
siltarumpuja tai megaluokan teko-altaita, siirrellään valtion virastoja.
Viimeisimpänä esimerkkinä Hyssälän hallinnonalaan kuuluva lääkelaitos,
joka pitäisi kuulemma siirtää joko Kuopioon tai Ouluun. Eivätkä työn
varsinaiset tekijät tahdo, eivätkä aio.
Tällä hetkellä tässä ”Kepu vastaan järki” kädenväännössä on sitten
ilmeisesti menossa eri vaihtoehtojen vertailu. Tarkastelun kohteena on
vaihtoehto jossa laitos muuttaa muualle, mutta henkilöstö jää
Helsinkiin. Siis toteutuisi sama mikä on pitkälti toteutunut kun
Maaseutuvirasto, siis entinen kepulaisten suojatyöpaika Maatilahallitus,
päätettiin siirtää Seinäjoelle. Suuri osa, ellei jopa suurin osa
henkilöstöstä toimii Helsingissä tai ”pendlaa” viikottain, tai ehkä jopa
päivittän Helsingistä Seinäjoelle. Ja koska siitä taas aiheutuu,
kustannusten lisäksi kaikenmoista muutakin haittaa pendlaajille, piti
avainhenkilöiden palkkoja tietysti roimasti korottaa. Silloin ”Kepu
vastaan järki” ottelun voitti, kuten valitettavan usein, KEPU.
Nyt vuorossa on siis Lääkelaitos. Ja irtopisteitä kahmitaan tärkeässä,
vakavassa asiassa. Nimittäin mahdollinen siirto rampauttaa taatusti
laitoksen toiminnan vuosiksi, ellei lopullisesti. Taloudellisesti siinä
tuskin on mitään järkeä, kuten ei nykyisellä tavalla toteutetussa
aluepolitiikassa muutenkaan. Jatkuva suunnittelu ja epävarmuus ei voi
olla jättämättä jälkiä laitoksen työn tulokseen, työrauhaan ja
henkilöstön välisiin suhteisiin, henkilöstön motivaatioon, uuden
henkilöstön rekrytointiin, nykyisen henkilöstön haluun siirtyä muun
työnantajan palvelukseen jne. Mutta se ei varmaan paljoa tässäkään
päätöksessä paina.
Sillä on tästä prosessista yksi ylivoimainen etu. Julkisuus. Uskovaisten
uskonvahvistus. Takametsien miesten hengen kohotus. Ehkä jopa
karvalakkilähetystön lähettäminen tutustumismatkalle Helsinkiin, vuoden
1930 Talonpoikaismarssin parhaitten perinteitten mukaisesti? Hyssälän
tomeruuden osoitus. Kepun kilven kiillotus. Ja ehkä sillä saa taas
muutaman äänen Kuntavaaleissa 2008?
Siis muista äänestää.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla
100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi
nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt
mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan. Kirkkoveneellä
on arvoa, demokratian toimivuuden turvatakeena.
Siksi, ja koska itse todella muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON.
Vaalivoittajan. Ainoan valtakunnallisen ehdokkaan.
Käyn äänestämässä. Äänestän tyhjää. Siis Kirkkovenettä.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Kirkkovene saa kansainvälistä huomiota. Soutajiin ovat liittyneet USA ja Ruotsi.
Kun allekirjottaneella ei edelleenkään ole muuta kuin kaksi kättä ja oma
läppäri, täytyy varmaan olla ihan tyytyväinen? Ne varsinaiset verorahat
kun kaadetaan sinne, missä niistä on eniten tarvetta. Tumpin
nimittämään ja Köyhän Jorman johtamaan valtionkomiteaan. Varmaan he
kohta ehtivät kokoilemaan?
USAssa on useita suomalaisia, joilla on äänioikeus Suomen
kuntavaaleissa. Floridassa toimii myös pieni mutta informatiivinen
nettiportaali
usasuomeksi.
Jopa meidän suomalaisten kannattaisi sitä kautta tutustua siihen, miten
suomalaiset Yhdysvalloissa Suomen näkevät. Ja siitähän se Brändi sitten
rakentuu. Valitan samalla sitä, että informatio- ja palvelumielessä
Kirkkovene oli heidän kotisivuillaan tarjolla vasta kalkkiviivoilla.
Ainakin Floridassa kaksipäiväinen äänestysmahdollisuus päättyi eilen.
Mutta ehkä muissa osavaltioissa? Ja ainakin seuraavissa vaaleissa, ensi
vuonna.
Tiedot Ruotsista ovat vaatimattomampia. Vielä. Ensimmäinen tilastomerkintä ruotsalaisen lehden sivuilta
Kirkkoveneen kotisivulle siirtyjästä on eilen nähnyt päivänvalon. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja vielä on aikaa.
Toivottavasti ei katajahan kapsahda.
PS.
Muistathan äänestää. Demokratia kun on tehokkain turvatae.
Pysyvä linkki |
4 kommenttia »
Rakas suomalainen yhteiskuntamme pystyy kuulemma käsittelemään ja
toimimaan aina vain yhden vaihtoehdottoman totuuden mukaisesti. Kun joku
vaikuttaja tai vaikuttajain joukko naulaa teesinsä Median portille
siitä tulee
Ainoa Oikea Totuus (AOT). Esimerkkeinä
käyköön Kekkonen, YYA, Suomettumisen pakko, Taistolaisuus, Lamaa
edeltäneet kulutusjuhlat, Uusi talous ja lähiajoilta globalisaatio ja
NATO jne., jne. Ja niin me tavallisten kansalaisten lammaslauma
loikkaamme ajopuulle ja olemme tyytyväisiä kunnes karahka törmää
kivikkoon ja pysähtyy. Sitten ihmetellään miksi näin kävi, arvataan
tappiot ja valitaan seuraava AOT. Ja taas meitä viedään.
Viime aikojen karahka on globaalisuus ja sen vaikutukset. Syrjäkylät
tyhjennetään ensin ihmisestä ja sitten kouluista, taajamat sairaaloista,
varuskuntia lakkautetaan, yhteiskunnan ja yritysten toimintoja
ulkoistetaan, monopoliyhtiöitten johtajille maksetaan optioita joita
perustellaan kansainvälisellä palkkakilpailukyvyllä, rynnäkkökivääreitä
tuhotaan 20.000 kappaletta kun varastotila maksaa, HUS miettii
kiinteistöjensä myyntiä ja jälleenvuokrausta, merenkulku myydään pois,
tuotannolliset yritykset siirtyvät ulkomaille, omistajat lyövät
osakkeensa lihoiksi jne. jne. isoja ja pieniä asioita sekaisessa läjässä
virran viemänä. Vuosikymmeniä kerättyjä pääomia siirretään yksityisten
taskuun ja siirretään kulutukseen ja talteen, ulkomaille. Julkiseen
taskuihin saadut kulutukseen ja nollatutkimukseen ja -tukiin.
Investoinneiksi Suomeen niistä ei juuri mitään palaudu.
Mistä helvetistä on peräisin sellainen ajatus, että me emme itse voi tehdä mitään tälle kehitykselle?
Eikö tämä nyt ala jo muistuttaa hölmöläisten hommaa tai koiranpennun
pelästyttämää kanalaumaa? Emme me voi jäädä paikoillemme ja ripottaa
tuhkaa päällemme. Ei Suomi elä pelkällä elämysmatkailulla eikä
metsälläkään. Eikä kokonaista valtiota voi ulkoistaa. Täällä on asuttava
jatkossakin. Ainakin niitten jotka eivät ole tästäkään aallosta ole
hyötyä saaneet. Mutta he saavat kyllä taas syyt niskoilleen ja
kaupanpäälliseksi maksaa koko lystin.
Puhkeaako kohta taas yksi AOT-kupla?
Näin kirjoitin helmikuussa 2007
Nyt tiedämme mitkä kuplat tässä välillä poksahtivat. Niillä on yksi yhteinen nimittäjä.
LUOTTAMUS. Vähänhän tuo kuulostaa YYA - aikaisen elokuvan nimeltä. Mutta siinä se on.
Ensin meni viimeinenkin usko puoluepolitiikkaan, keinona hoitaa meidän
yleisiä ja yhteisia asioita. Viimeistää se solahti vessanpyttyyn KEPUn
ja Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahavalehtelussa. Olihan siinä
muitakin saamamiehiä, mutta eiköhän alkuunpanija istu Helsingin
Töölöössä. Vaikka onhan tuo ollut koetteella jo aiemminkin. Ja sen
jälkeenkin.
Nyt sitten pamahti globaali liberalistinen markkinatalous. Ja pamahti
kunnolla. Sirpaleet eivät vielä ole edes tippumassa. Vasta menossa ylös.
Siihen kun ei sitten enää ole paluuta. Ei mikään yhteiskunta enää
uskalla. Rajat, säännöt, käskyt ja kiellot yleistyvät. Byrokratia pääsee
taas terveeseen kasvuun. Ja tämän korjaaminen kestää. Toivottavasti
rahat riittävät. Vastahan pankkijärjestelmään on päätetty varata ainakin
2.000.000.000.0000 rahaa. Ei sillä ole enää tässä väliä ovatko taaloja,
puntia vai euroja. Toivottavasti rahaa piisaa jatkossakin.
Arvotaan seuraavat numerot: Maailmantalous, Työllisyys, USA, EU, NATO ja lisänumerona: Suomi.
Ja kaikki yhteisten pelisääntöjen, läpinäkyvyyden ja valvonnan puutteen vuoksi. Emme me todella taida oppia.
Mutta täytyy meidän jotain tehdäkin. Käydään ainakin äänestämässä.
Kirkkovenettä.
Pysyvä linkki |
5 kommenttia »
Vaalisalaisuus on poliittisen päätöksenteon perusoikeus.
Toteutuuko se politiikassa? Entä 4. valtiomahdissa, lehdistössä? Vai
onko sen puute yksi keskeinen syy rapistuvaan demokratiaamme?
Leimakirveitä kun on vaikea heitellä, jos ei ole osoitetta.
Avoin vai salainen, suljettu lippuäänestys? Nimellä vai nimimerkillä? Samoista periaatteistahan näissä on kysymys.
Leimakirveen heittoa estääkseen, muistaakseni 1970-luvulla,
Kekkosen-vastaisten nimimerkkikirjoitusten kasvun innoittamina,
valtalehtien päätoimittajat ”suomettuivat” ja lopettivat julkaisemasta
nimimerkillä kirjoitettuja juttuja. Paitsi joidenkin, erikseen
valittujen, maksettujen asiantuntijoiden. Sekö muuten on suomettumisen
syntyhetki?
Ennenaikaa salaisen, eli suljetun lippuäänestyksen toteuttaminen oli
hankala ja aikaavievää. Ota kulho. Jaa liput. Kukin äänestäjä täyttää
liput. Jokainen vuorollaan, jota valvotaan – siksi vaalivalvojat
valvovat. Lasketaan liput, julkisesti - siksi ääntenlaskijat. Sitten
julkistetaan päätös. Varmaan muistat Tvstä tutun; Kekkonen, Kekkonen,
Kekkonen…. Vuonna 1956 sitä riitti viimeisessä äänestyksessä pitkään.
151 kertaa. Ei ihme, että sen käyttö minimoitiin. Silloin.
Nyt on toisin. Jokainen meistä näkee eduskunnan äänestyspäätöksen
tuloksen, halutessaan reaaliajassa. Vihreinä ja punaisina lamppuina ja
vielä yhteenlaskettuina numeroina JAA, EI, TYHJIÄ, POISSA. Paranisiko
demokratiamme jo sillä, että nuo punavihreät diskovalot ruuvattaisi
irti? Paranisiko se vielä enemmän sillä, että naapuri ei voisi seurata
mitä nappia edustaja painaa? Senkään toteuttaminen kun ei juuri
innovaatiota edellytä.
Politiikassakin tärkeimmät päätökset kyllä tehdään lipuilla, salaisena.
Muun muassa henkilövalinnat kai edelleen lähes kaikki? Toivottavasti.
Miksi muuten ei muita? Kun tekniikkakaan ei enää aseta esteitä. Vai onko
niin, että vain henkilövalinnat ovat tärkeitä? Ettei kaverit näe ketä
minä tuen. Saattaisi siinä helposti lähteä lentoon muunkinlaiset
kirveet. Ja loppua tuet. Rahallisetkin.
Miksi tämän pohtiminen on tärkeää? Koska vaalisalaisuus on
demokraattisen päätöksenteon onnistumisen ja toimivuuden keskeinen tae.
Siksi, että voidaan olla varmoja tuloksen perustuvan äänestäjän omaan
tahtoon. Ei esimerkiksi puolueen. Siksi kai niitä aika harvoin salaisina
valtuuston ja eduskunnan äänestyksissä toteutetaan? Edustajaryhmän eli
käytännössä puolueen, täytyy varmaan voida valvoa edustajiensa
äänestyskäyttäytymistä.
Tämänlaisia mietteitä heräsi, kun valtuustoehdokas tivasi
henkilöllisyyttäni ja arvosteli kritiikkiäni nimimerkin suojasta vaatien
hyvien tapojen edellyttävän esittäytymistä. Ja näin vastasin hänelle:
”En itse ole ehdokas, en edes politiikassa. En ole julkkis, en ole
sitäkään koskaan ollut. Enkä sellaiseksi halua tulla. Siksi minä en
esittele itseäni. Se on minun oikeuteni ja valintani. Aivan kuin sinun
päinvastainen valintasikin.”
PS.
Jos äänestät voit ehkä saada aikaan muutoksen. Jos et äänestä voit olla
100 % varma, että mikään ei muutu. Aktiivisuus edellyttää tekoa. Siksi
nukkuminen ei ole aktiivisuutta. Se on jo aikaa sitten menettänyt
mielenosoitusarvon, jos sillä sitä koskaan on ollutkaan.
15.10.2008 - 14:06 |
hakki |
Hyvinvointi,
Raha & valta,
Työelämä,
Markkinointi,
Blogit,
Kauppa,
Kasvatus,
Asiakaspalvelu ja viestintä,
Johtaminen,
Poliittiset puolueet,
Corruption,
Kuntavaalit 2008
Lehdistöä on perinteiseti pidetty neljäntenä valtionmahtina. Se aivan
ilmeisesti haluaa vapaaehtoisesti luopua tästä oikeudesta. Siitä on
tullut vallan, erityisesti valtiovallan siis
puolueiden sylikoira. Ei se vahdi puolueita vaan keskittyy pitämään kansalaiset rauhallisina. Ja puolue-eliitin vallassa.
Äänestysvilkkautta pitäisi nostaa. Minä äänioikeutettuna Suomen
kansalaisen tiedän omasta mielestäni paremman tavan kuin jatkuvasti
rikottavien lupausten toistamisen tai lastensuojelurikoksen,
äänioikeuden ulottaminen 16-vuotiaisiin lapsiin. Jättää uurnaan mitätön
äänestyslippu.
Tein pikatestin muutamassa lehdessä, millä tavalla ne mahdollistavat
lukijoiden osallistumisen. Lehtinä ovat Uusi Suomi, Hesari, Turun
Sanomat, Aamulehti, Ilkka, Kaleva, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat.
On niissä eroja. Siis kansanvallan toteuttajina.
Viestini oli seuraava:
“Nyt älä nuku. Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun vielä voit äänestää
Onko äänestäminen sinulle kansalaisvelvollisuus vai kansalaisoikeus? Minulle se on lähes ainoa kansalaisoikeus.
Et voi vaikuttaa puoluekoneiston toimintaan, kuin niiden ulkopuolelta.
Jo senkin vuoksi, että sisältä voit vaikuttaa korkeintaan yhteen. Siihen
johon kuulut.
Sen voi muuttaa vain, jos viesti pannaan menemään kaikille puolueille,
samanaikaisesti. Ja se taas edellyttää yhteistä tahtoa äänestää. Ei siis
nukkumista, syrjäytymistä, lopullista toivonsa menettämistä vaan
aktiivista toimenpidettä. Vaalilipun täyttämistä ja sen panemista
postiin tai uurnaan.
Viime vaaleissa tapahtuneita muutoksia olen omalla blogillani
kommentoinut. Mutta vaalien valtakunnallinen lopputulos oli
(ulkomuistista) seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 41 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 1%
Mietipä minkälainen viesti äänestäjiltä puolueille menee, jos näissä vaaleissa lopputulos on seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 10 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 32 %
Siksi jokaisen, joka muutosta haluaa kannattaisi miettiä mitä äänestää.
Ja äänestää sitä, mitä pitää järkevänä. Siksi koska itse todella
muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON. Suurimman
vaalivoittajan.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.”
Ja näin siinä kävi:
-
Uusi Suomi otti vastaan, kaikkiin uutisiin ja kolumneihin - varioin aiheen mukaan
-
Hesari julkaisi kaksi kolmesta - varioin aiheen mukaan, jokaisessa oli asiaa
-
Turun Sanomat - ei ota vastaan kommenttejä
-
Aamulehti - taisi onnistua
-
Ilkka - käytössä hyvin pieni määrä tilaa, viesti piti leikata, en tulosta tarkastanut
-
Kaleva - ei ole ainakaan vielä julkaissut
-
Karjalainen - rekisteröitymisestä huolimatta, ei päästänyt kirjoittamaan
-
Etelä - Suomen Sanomat - en löytänyt tolkullista kommentointi paikkaa
Joten tässä lehdistömme tila, tällaisen tavallisen tossunkuluttajan
silmin. Vakavassa asiassa. Äänestysaktiivisuuden nostamisesta on
kysymys. Siitä, että mahdollisimman moni käyttää sitä yhtä ainoaa
ääntään, eikä nuku. Mutta ei ihme, että kansa mieluiten nukkuu.
Varsinainen 4. valtiomahti. Mutta on tämä netti niin kiva.
Kivaa tämä median toiminta. Pyramiidikirjeen periaatteella yritän yksin
pitää huolta siitä, että jokainen äänioikeutettu Suomessa myös äänestää.
Älä sinä nuku. Lähetä
tämän sivun linkki tai tämä sivu sähköpostina kavereillesi. Niin
monelle kuin mahdollista. Ja pyydä lähettämään edelleen. Kyllä
äänestysprosentti nousee. Mutta vain jos itse haluat. Jos juuri Sinä
tyhdyt toimeen.
PS.
Tämä ei ole vitsi. Ei kepponen. Ei huono pila. Ja uskon todella, että
jopa tuo äänestystulos on saataviisa aikaan. Mutta vain jos
Sinä haluat. Ja viet viestin eteenpäin.
Pysyvä linkki |
10 kommenttia »
Kivaa tämä median toiminta. Pyramiidikirjeen periaatteella yritän yksin
pitää huolta siitä, että jokainen äänioikeutettu Suomessa myös äänestää.
Tein myös pikatestin muutamassa lehdessä, millä tavalla ne
mahdollistavat lukijoiden osallistumisen. Lehtinä ovat Uusi Suomi,
Hesari, Turun Sanomat, Aamulehti, Ilkka, Kaleva, Karjalainen ja
Etelä-Suomen Sanomat. On niissä eroja. Siis kansanvallan toteuttajina.
Viestini oli seuraava:
“Nyt älä nuku. Tämä saattaa olla viimeinen kerta kun vielä voit äänestää
Onko äänestäminen sinulle kansalaisvelvollisuus vai kansalaisoikeus? Minulle se on lähes ainoa kansalaisoikeus.
Et voi vaikuttaa puoluekoneiston toimintaan, kuin niiden ulkopuolelta.
Jo senkin vuoksi, että sisältä voit vaikuttaa korkeintaan yhteen. Siihen
johon kuulut.
Sen voi muuttaa vain, jos viesti pannaan menemään kaikille puolueille,
samanaikaisesti. Ja se taas edellyttää yhteistä tahtoa äänestää. Ei siis
nukkumista, syrjäytymistä, lopullista toivonsa menettämistä vaan
aktiivista toimenpidettä. Vaalilipun täyttämistä ja sen panemista
postiin tai uurnaan.
Viime vaaleissa tapahtuneita muutoksia olen omalla blogillani
kommentoinut. Mutta vaalien valtakunnallinen lopputulos oli
(ulkomuistista) seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 41 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 1%
Mietipä minkälainen viesti äänestäjiltä puolueille menee, jos näissä vaaleissa lopputulos on seuraava:
- Ehdokkaita äänestäneitä 58 %
- Äänestämättä jättäneitä 10 %
- Mitättömiä äänestyslippuja 32 %
Siksi jokaisen, joka muutosta haluaa kannattaisi miettiä mitä äänestää.
Ja äänestää sitä, mitä pitää järkevänä. Siksi koska itse todella
muutosta haluan, äänestän KIRKKOVENEen VALTUUSTOON. Suurimman
vaalivoittajan.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.”
Ja näin siinä kävi:
-
Uusi Suomi otti vastaan, kaikkiin uutisiin ja kolumneihin - varioin aiheen mukaan
-
Hesari julkaisi kaksi kolmesta - varioin aiheen mukaan, jokaisessa oli asiaa
-
Turun Sanomat - ei ota vastaan kommenttejä
-
Aamulehti - taisi onnistua
-
Ilkka - käytössä hyvin pieni määrä tilaa, viesti piti leikata, en tulosta tarkastanut
-
Kaleva - ei ole ainakaan vielä julkaissut
-
Karjalainen - rekisteröitymisestä huolimatta, ei päästänyt kirjoittamaan
-
Etelä - Suomen Sanomat - en löytänyt tolkullista kommentointi paikkaa
Joten tässä lehdistömme tila, tällaisen tavallisen tossunkuluttajan
silmin. Vakavassa asiassa. Äänestysaktiivisuuden nostamisesta on
kysymys. Siitä, että mahdollisimman moni käyttää sitä yhtä ainoaa
ääntään, eikä nuku. Mutta ei ihme, että kansa mieluiten nukkuu.
Varsinainen 4. valtiomahti. Mutta on tämä netti niin kiva.
Älä sinä nuku. Lähetä tämän sivun linkki tai tämä sivu
sähköpostina kavereillesi. Niin monelle kuin mahdollista. Ja pyydä
lähettämään edelleen. Kyllä äänestysprosentti nousee. Mutta vain jos
itse haluat. Ja ryhdyt toimeen.
PS.
Tämä ei ole vitsi. Ei kepponen. Ei huono pila. Ja uskon todella, että
jopa tuo äänestystulos on saataviisa aikaan. Mutta vain jos
Sinä haluat.
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Tai ne siis kuulemma rikastuvat, jotka nyt ostavat ja myyvät osakkeita. Ihanaa kun molemmat.
Toinen hurjan päivän nousu pörsseissä. Hienoa. Ilmeisesti ns. markkinat
uskoivat. Toivottavasti. Paljonhan sinne maailman veronmaksajien rahoja
taas kaadettiin. USA 700 miljardia, UK 280 miljardia, Saksa 450
miljardia, Venäjä 115 miljadia…. yhteensä kai aika paljon?
Ja nämä ovat vasta lupauksia. Lopullista määrää ei tiedä kukaan. Voi
olla, että se on tuplasti paljon tai puolet paljosta. Mutta ainakin
hetkeksi ilo ja luottamus on palannut sijoittajien silmiin. Eivätkä he
männä vuosina juuri suruihin ja murheisiin olleet tottuneet.
Toivotaan, että tilanne ei enää riistäydy yhteiskuntien, eli
valtioitten, eli meidän käsistämme. Ja toivotaan, että perusteettomalle
hulluttelulle ei enää jää tilaa. Ja, että valvonta nyt pelaisi.
Päästään taas käsiksi oikeisiin ajankohtaisiin aiheisiin. Sillä muutenkin olen sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat,
sinun on tehtävä sekin itse. Äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON. Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Jos meni Nobelin rauhanpalkinto oikeaan osoitteeseen, niin meni Nobel
Talouspalkintokin. Mitalia ei saanut kuitenkaan kukaan suomalainen.
Sen sai USAlainen Paul Krugman, jonka kolumnia yritän New York Timesissä aina aika ajoin seurata.
Ylen mukaan “Krugman on arvostellut voimakkaasti presidentti George
Bushin hallinnon talouspolitiikkaa, joka hänen mielestään on johtanut
nykyiseen rahoituskriisiin.” Ja aiheesta. Jo yksin sen vuoksi hän
ansaitsisi tuon mitalin.
Samalla käytän tilaisuutta hyväkseni kiinnittääkseni huomiotasi kahteen
erinomaiseen artikkeliin, jotka käsittelevät samaisen rahoituskriisin
syitä. Molemmat jopa samasta lehdestä: Eilisen, eli sunnuntain
12.10.2008 Hesarissa.
Ensimmäinen: sivulla 2 Paavo Raution kolumni:
Politiikka talouden kutsuvieraana.
Toinen: Minulta jo kadonneessa osassa E:
Samat syyt toistuvat kapitalismin kriiseissä.
Ja nykyisen kriisin syyt on pakko tietää, jos aikoo korjata ne. Olipa korjaajana kuka tahansa.
PS.
Nythän on rahoituskriisissä välipäivä. Ensimmäinen testi on vast edessä
huomenna aamulla kun Nikkei avaa ovensa ja iltapäivällä kun Wall Street
palaa lomalta. Joten hengähdetään hetki.
PPS.
Mutta muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä
KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Tasavallan Presidentin ja Eduskunnan vallan tasapainottelu on vaikeaa.
Nyt oikeusministeri Braxin asettama, kuulemma asiantuntijoista – ei siis
poliitikoista - koostuva työryhmä esittää Tasavallan Presidentin
valtaoikeuksien rajaamista entisestään ja täsmennyksiä nykyisiin
valtaoikeuksiin. Varmaan hyvä pohja perustuslain muutokselle? Ei ole.
Meillä on ollut varsin hyvin toiminut, pitkälti K.J.Ståhlbergin
kirjoittama perustuslaki kai ilman muutoksia voimassa vuodesta 1919 aina
Koiviston presidenttikauteen asti. Se toimi hyvin niin sotien kuin
rauhojenkin aikana. Mutta lähinnä Kekkosen epäterveenpitkän
presidenttikauden seurauksena, puolueet halusivat nostaa omaa valtaansa
Tasavallan Presidentin vallan kustannuksella. Ymmärrettävää, että
parlamentarismia haluttiin korostaa. Mutta näinhän ei tapahtunut. Vain
politokratiaa, tai Erkki Toivasen lanseeraamaa kleptokratiaa,
muutoksella edistettiin.
Ja nyt sitä pitäisi taas rukata. Miksi? Siksi koska puolueet eivät ole
tyytyväisiä Tarja Halosen tapaan käyttää Tasavallan Prersidentin
valtaoikeuksia. Eli taas yhden presidentin toiminta aiheuttaa puolueissa
närää. Ja puolueet ovat nyt sattumalta vallassa, hallituspuolueita.
Kaikista mielenkiintoisinta tässä on mielestäni se, että vahvaa
presidenttiä perinteisesti kannattanut Kokoomus haluaisi nyt kaventaa
presidentin valtaa ja vahvaa puoluevaltaa perinteisesti ajaneet
Sosiaalidemokraatit nyt ajavat nykyisten valtaoikeuksien säilyttämistä.
Ja juuri siksi Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia tulisi lisätä, eikä
ainakaan kaventaa siten, että seurauksena olisi ”täysvallaton”
edustuksellinen arvojohtaja. Päivänpolitiikka on nykyisin puolueitten
välistä imagokamppailua, johon aika suuri osa kansalaisista on lopen
kyllästyneitä. Siitä äänestysprosenttien jatkuva alenema kertoo,
puolueitten edustajien päinvastaisista kommenteista riippumatta. Emme
koe mutapainia ja lehmänkauppoja ainoaksi, emmekä edes järkeväksi
tavaksi ajaa meidän yleisiä ja yhteisiä asioita.
Puolueitten päätöksentekijäin kannattaisi muistaa, että myös Tasavallan
Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Siis vaalilla, ei
gallupeilla tai puhelinäänestyksillä. Me äänestäjät katsomme, että
yhteiskunnassa tarvitaan sekä kollektiivista päätöksentekoa, että
yksilöllistä. Tilanteesta ja asioista riippuen. Me tarvitsemme
varoventtiilin, joka pysäyttää puolueitten ilmiselvät virheratkaisut,
edes hetkeksi. Ja pikatilanteissa henkilön, jonka uskomme olevan paras
kantamaan vastuun tarvittavista vaikeistakin päätöksistä.
Jos, vastoin tässä esitettyä, puolueet kuitenkin päätyvät rukkaamaan
perustuslakia, jälleen kerran, niin tehkää se sitten kunnolla. Poistakaa
sitten koko Tasavallan Presidentti instituutio. Jakaa säästyvät varat
keskenänne. Sillä tuskinpa te verojamme kuitenkaan pienentämään
lähdette.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä
KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Pysyvä linkki |
4 kommenttia »
No johan sitä on odotettukin. Vihdoin. Lisää sirkushuvia kaikelle
kansalle tarvitaan. Niin kuin ei riittävästi rahareikiä pelaajilla jo
nykyäänkin olisi. Toteuttajana toivottavasti edes sentään Veikkaus,
poliittisten puolueitten lahja Suomen urheilulle ja kulttuurille. Voisi
sen rahan huonomminkin käyttää. Ja rahat muulla tavalla kerätä.
Oletettavasti päätös on sen seurausta, että pelimahdollisuudet
kansainvälisissäkin pörsseissä ovat sattuneesta syystä vähentyneet? Ja
jos kupongin hinta on oikea, siitä taas moni pelimies itsensä vauhtiin
vääntää. Mukaan kaikki, vauvasta vaariin!
Olen usein ihmetellyt millä ihmeen tavalla niin monet saadaan tekemään
näin älyttömiä? Siis maksamaan vapaaehtoisia veroja. Siitähän tässä on
kysymys. Toisaalta Kuluttajasuojalla saattaisi olla jotain sanottavaa
myös tästä “tuotteesta”. Kyseessähän lienee sovellus laissa kielletystä
pyramiidihuijauksesta? Kannattaisiko tehdä ilmianto?
Verohallinto ei sitten liene uskottava pelittäjä?
PS.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, ainoa tapa on äänestää
Kirkkovene valtuustoon.
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Was just skimming through the BBC International News. And I was allerted
to the demand of a fix to the current international financial crises.
To my understanding, there is no fix. There is no Band Aid. The true
cause of the present problems has to be identified. And it has not been.
Not yet. And after that, and only
after that, corrective action can be and must be taken.
Naturally, now is the time for interim action. Actions that aim to
alliviate the present symptoms. No more. Understanding, that true cause
has not been revealed.
But judging the current events, rationality does not seem to be in the forefront of present endeavors. Metafysics seems to be.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Kävin, ihan piruuttani, klikkaamassa OMXn kehitystä kuvaavaa käppyrää,
blogisivun vasemmassa reunassa. Kun, jo kauan aikaa sitten, halusin
kiinnittää huomiota siihen , sitten kun osakkeiden tuotto, viiden
vuodenkin perspektiivissä on mennyt pakkaselle. En vahingonilon vuoksi
vaan siksi, että sen piti tapahtua. (Vahingoniloon ei ole pienintäkään
syytä. Tämä katastroofi tulee koskemaan meitä jokaista. Ja pahasti.)
Nyt se sitten tapahtui. Tänään. Jopa tietokoneen antama pisin
mahdollinen seurantajakso “max” näytti punaista. Eihän tuo sinänsä
mikään ihme ole, kun max. ilmeisesti alkoi vuoden 1992 tammikuusta.
Mutta kuitenkin. Tulkitsen sen siten, että kaikki se mitä olemme
viimeisen, yli 16 vuoden aikana rakentaneet, lisäarvoa yhteiskunnallemme
luoneet, arvioidaan nyt töpeksinnäksi. Sillä ei ole ollut mitään arvoa.
Pufff, se vain hävisi nyt.
Kriisi on aina sekä uhka että mahdollisuus. Ja niin on myös nyt. Ja näin
siitä huolimatta, vaikka taivaan kansi vielä maanantainakin repeäisi.
Niin kauan on mahdollisuuksia, kuin on elämääkin. Siis inhimillistä.
Ainoa mitä tarvitaan on johtajuus. (Ei tarkoita, että tarvittaisi taas yksi väärä Messias.)
Mutta miten?
PS.
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos muutosta haluat, äänestä
KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Muistatko kuka ja milloin? Autetaan. Pieni tummatukkainen mies. Jakaus
oikealla. Pienet mustat räkäjarrut nenän alla. Paikkana muistaakseni
Berliini? Jossain Urheilupalatsissa? Vuosi 1940? Palautuuko mieleen?
Olet varmasti nähnyt elokuvaklipin.
Aivan, Aatuhan se. Karjumassa ylpeästi. ”Pyytämässä” tuhatpäiseltä
kannattajajoukoltaan lupaa aloittaa Totaalinen Sota. Ja hurmiossa he
lupasivat ”
Sieg Heil, Sieg Heil, Sieg Heil”.
Taloudellinen sodankäynti on osa totaalista sotaa. Aatu mm. heitätti
lentokoneista väärennettyjä puntia Englantiin. Laatikkokaupalla,
romahduttaakseen sen talouden. Kivikautinen strategia, näin jälkikäteen
ajateltuna. Mutta oli aika lähellä onnistumista.
Aika on kehittynyt? Miljoonat ja miljardit liikkuvat nyt bitteinä. Ja
aivan ilmeisesti niiden syntyä ja liikettä ei välitetty valvoa.
Riittävästi. Ajattele miten olisi käynyt, jos Englanti olisi nukkunut!
En ole väittämässä, että venäläinen raha mahdollisti Islannin
edistyksellisen pankkisektorin nousun. En siitä tiedä. En väitä, että
venäläinen lainatarjous olisi tarkoitettu osaksi totaalista sotaa. En
tiedä. Enkä väitä, että venäläinen tarjous Islannille olisi lähelläkään
Venäläistä Rulettia. Sehän saattaa olla vaikka se kuuluisa “Hukkuvan
oljenkorsi”.
Mutta toivon, että ne joiden pitäisi tietää, tietävät. Ja erityisesti,
että he tietävät mitä nyt pitää tehdä. Varsinkin nyt, kun USA
kieriskelee tuskissaan.
Ainakaan minä en totaalista sotaa elinaikanani, en myöskään lasteni elinaikana, toivo.
PS.
Mikäli lisätietoja näiden ”mustien” ajatusten perusteista etsit, niitä blogini on täynnä. Alkaen helmikuusta 2007.
PPS.
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos muutosta haluat, äänestä
KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Ilmeisesti ainakin markkinahinta nyt. Mutta eihän kauppoja vielä ole
tehty. Ilmeisesti on vasta tarjottu. Eikä USA, ei EU eikä NATOkaan ole
vastatarjousta esittänyt.
Mitä sillä saa?
- Lento-, ja laivastotukikohdan Grönlannin ja Euroopan välille.
- Lento-, ja laivastotukikohdan Yhdysvaltojen sekä Kanadan ja Euroopan välille.
- Vapaan pääsyn maailman merille.
- Purettua NATOn piirityksen Venäjän ympäriltä.
- Hajotettua NATOn noin vuoden kahden tähtäyksellä.
- EUn huomattavasti herkemmäksi ja myöntyväisemmäksi Venäjän intresseihin.
- Rajanaapurit ymmärtämään kuka on uusi kunkku maailmankylässä.
- Palautettua Äiti-Venäjän ylpeyden ja arvovallan.
Tuosta kaikesta
hinta on Peenuts. Oli se sitten markkinahinta tai ei.
Pysyvä linkki |
10 kommenttia »
We have a bidder!
Se 4 miljardia euroa on muuten samaa suuruusluokkaa kuin se, jolla
Jeltsin olisi aikoinaan ns. luovutetun Karjalan ollut valmis meille
myymään. Ei muuten hassumpi tarjous.
Sillä revitään jumalaton aukko Putinin propagoimaan NATO-piiritykseen.
Jos rahoitus toteutuu NATOn uskottavuus saa Georgiaakin suuremman
tahran. NATOn = USAn luotettavuus on silloin mennyt.
On se vaan niin ihanaa, kun suomalainen päättämättömyys ja hitaus
koituvat siunaukseksi. Emme ostaneet Karjalaa, emme liittyneet NATOon.
Ja onhan meillä EU:n turvatakuu.
Sitä minä kyllä värhän harmittelen, että onnistuessaan tämä Suuri Puhallus tiputtaa Suomen hinnan aika vaatimattomaksi.
PS.
Taitaa tulle Nato-sopimuksen 5. artiklalle uusi mielenkiintoinen tulkinta.
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Mielenkiintoinen, uudenlainen matka menneisyyteen.
Kaikki alkoi jo oikeastaan pari viikkoa sitten, kun päätimme
kaveriporukassa lähteä käymään tuolla Vanassa iloisessa, lahden toisella
puolella. Siis kuten kaikki muutkin eläkeläiset. Tai niin luulimme.
Lähtö klo 8.00 ja paluu 20.30. Laivana ainoa vielä suomalaisomistuksessa
oleva matkustajalaiva, ahvenanmaalainen Eckerö-linen Nordlandia. Niitä
ihania, laivan näköisiä, ns. hitaita laivoja. Siis sellainen, joissa
vielä on aikaa. Jutella ystävien kanssa, vaihtelevasti pienemmässä tai
suuremmassa porukassa. Syödä aamiaista tai päivällistä, lukaista jotain
tai kirjoittaa. Rauhassa. Kiireettömästi. Ja nauttia.
Kun joskus aiemmin olen laivalla Tallinnaan matkannut ne olivat “aina”
täynnä. Arkisinkin. Vai muistanko väärin? Ei voi sanoa, että kumpaakaan
suuntaan paatti tyhjänä olisi ollut, mutta tilaa riitti. Ja olivathan
matkustajat valtaosaltaan eläkeläisiä. Siistejä tavallisia suomalaisia,
virolaisia ja muitakin. “Sankarimatkailijoita”, siis kovaäänisiä osin
ehkä iloisella tuulella olevia, taisi olla vain yksi 8 hengen
pöydällinen.
Ei tarttettu mukaan passia. Henkilökorttiakaan kukaan ei kysellyt.
Laivaan ja laivasta matka kummassakin päässä kesti 5 minuuttia. Kaukana
olivat ne ajat, jolloin kuumassa peltiputkessa jonotettiin puolitoista
tuntia maihinpääsyä Tallinnassa. Tai siitä kun kirpparilta kummallekin
mukana matkustaneelle pojalleni ostamistani aidoista, identtisistä mutta
tyhjistä pistoolikoteloista, toista ei tullivirkailijan mukaan saanut
maasta viedä. Ja pois se otettiin.
Tallinnan silhuetti, joka ennen koostui Vanhasta kaupungista, Viru
Hotellista ja Olympiasta oli saanut kyseenalaisiksi komistuksekseen
taivaita kurkottelevia lasipilvenpiirtäjiä. (Juu, olen minä ne ennenkin
nähnyt. Nyt ne vain kiinnittivät huomiota.) Mikä on yksi juttuni
kirjoittamisen varsinaisista syistä. Päivän Hesari kun vahvisti, että
ilmeisesti korkeimmat ovat edelleenkin puolityhjillään. Pyyntihinta,
joka aikoinaan oli asetettu 8 370 euroon neliöltä oli nyt tullut 4 800
euroon. Eikä mene kaupaksi edes sillä. Ja ne taisivat olla jo tyhjillään
hiihtoloman aikaan. Muistatteko vielä Suomessa asuntokaupan tilanteen
laman aikana?
Kaupunki ja kaupunkilaiset olivat siistejä, hyvin pukeutuvia ja
käyttäytyviä, ystävällisiä, ulospäin suuntautuvia keskieurooppalaisia.
Eivät enää vuosiin ole olleetkaan niitä resuisissa, muodottomissa ja
mauttomissa vaaterähjissä laahustavia umpimielisiä maatushkoja ja
paappushkoja, jotka vielä 1990-luvun alkupuolella eivät välttämättä
suomalaiselle uskaltaneet paljon puhuakaan. Mutta noin kymmenen vuoden
poissaolon jälkeen, takaisin olivat ilmestyneet “trokarit”,
katukaupustelijat jotka meille kerkesivät myydä villasukkia, -takkeja ja
kaviaaria. Joko taloudellinen taantuma alkaa näkyä tässäkin?
Ainakin se näkyi talojen ja tyhjien tilojen myynti-ilmoituksista
ikkunoissa. Taas oli tilaa halvalla saatavissa. Kauppoja, toimistoja,
asuntoja, taloja. Vanhassa kaupungissa ja muualla. Miltä tuntuisi
muuttaa Bistro Toompeanmäellä omaksi kesämökiksi? Holvatut huoneet ja
kattoterassi merinäköalalla kaupanpäälle? Tai ehkä sittenkin kannattaa
vielä odottaa vuosi tai kaksi. Sitten niitä ehkä saa jo eurolla tusinan?
Vanhuksia kun ollaan, noudatettiin lastemme ohjetta. Mentiin museoon.
Itse asiassa kahteen. Venäjän suurlähetystön vieressä olevaan
Historialliseen museoon ja Toompea 3 osoitteessa olevaan
Okupatsiooni-museoon. Osoitti jälleen kerran, kuinka pienikin museo voi
olla poikkeuksellisen kiinnostava. Suosittelen kumpaakin. Mutta
erityisesti kehoitan käymään Miehitysmuseossa. Kuten yksi ystävistäni
totesi; jokaisen suomalaisen peruskoulun opetusohjelmaan pitäisi kuulua
pakollinen opintomatka sinne. Panisi miettimään ja auttaisi selventämään
kansallisia prioriteettejä.
On se vaan niin kaunis tuo Tallinna. Härän sisäfilekin vain 20 euroa
kilo. Tuomalla kotiin yhden kilon, maksaa matkat ja tuomalla kaksi,
päivän ruoatkin. Avec.
Kiva ku tultiin. Tullaan toistekii. Ostoksillekii.
PS.
Muistathan äänestää jo Kuntavaaleissa 2008
KIRKKOVENE VALTUUSTOON
Pysyvä linkki |
9 kommenttia »
Me suomalaiset valitsemme sekä kunnanvaltuustoon että eduskuntaan
henkilön, yksittäisen ihmisen. Sellainen meidän vaalijärjestelmämme on.
Nämä henkilöt ovat yleensä jonkun puolueen jäseniä, joten valitessamme
henkilön, puolue tulee kaupanpäällisinä. Tai painolastina,
arvomaailmasta riippuen.
Ja siitä koko soppa syntyy.Nimittäin kaikissa merkittävissä päätöksissä
maamme systeemi toimii siten, että valitsemamme edustaja tekee mitä
”porukka/ryhmä päättää”. Ryhmäkuriksihan sitä kutsutaan. Ja sehän se on
mielenkiintoinen eläin. Se nimittäin huolehtii siitä, että puolueen
intressit tulevat huomioiduksi. Ei kansalaisten.
Olemme rakentaneet järjestelmän, jossa valtuusto- tai eduskuntaryhmät
(ja voi siellä olla muitakin, siis sellaisia ulkopuolisia ”päättäjiä”,
joita kukaan ei koskaan ole mihinkään valinnut) merkittävissä
päätöksentekotilanteissa päättävät ensin puolueen kannan. Parhaassa
tapauksessa ryhmä sitten tämän perusteella päättää ryhmän kannan.
Sitten, tarvittaessa, sidotaan kaikki ryhmän jäsenet äänestämään
yhteisesti päätetyn mukaisesti.
Sama toistuu puolueesta toiseen. Kun merkittäviä puolueita kulloinkin on
neljä ehkä viisi (RKPtä ei lasketa), niin yksittäisten edustajien
enemmistö helposti häviä puolueiden sisäisten yhteispäätöksen
muodostamalle ryhmien enemmistölle. Eli demokratia ei toteudu
ryhmäkurilla. Sillä toteutuu politokratia.
Lisäksi olemme ottaneet henkilövalinnoissa (kansanedustajat,
kunnanvaltuuston jäsenet) käyttön järjestelmän joka perustuu ao. ryhmän
vertailulukuun. Eli kaikkien porukkaan kuuluvien äänimäärä lasketaan
yhteen ja siitä muodostuu vertailuluku, joka jaetaan ryhmään kuuluville
henkilöille, heidän saamansa äärimäärän suhteessa. (Helppoa, eikö totta?
Mielestäni hieno systeemi kuitenkin.) Ja ryhmien saamien
kokonaisäänimäärien perusteella tulevat eustajamme eduskuntaan tai
valtuustoon.
Lähihistoriassa konkreettisin esimerkki tästä matematiikasta lienee Eero
Lehden ja Jukka Mäkelän (taisi siellä olla joku muukin) valitseminen
kansanedustajaksi Sauli Niinistön äänillä, viime eduskuntavaaleissa. Tai
Tarja Cronbergin jääminen valitsematta.
Ainoa ikävä puoli siinä on ominaisuus, että se aikaansaa edustajan
riippuvuuden ryhmästään. Järjestelmä luo siis edellytykset puoluerälssin
syntymiselle. Siis se antaa elämän ehdot sille porukalle, joka on
valinnut ao. puolueen politiikan oman uransa pohjaksi.
Puoluebyrokraatille. Sille näkymättömälle kädelle, joka ohjaa
PUOLUEEN
(AOT) ehdokasasettelua, ideologian puhtautta ja kannanottoja
yksittäisissä päätöksissä. Siis sille hyvin, hyvin pienelle porukalle,
joka käytännössä päättää ao. puolueen kannan nykyään.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta kansallisen poliittisen
päätöksenteon keskiössä eivät suinkaan ole nuo 200 kansan valitsemaa.
Siellä ovat ne 5 – 10 henkeä per kolme tai neljä suurta puoluetta. Eli
15 – 40 henkeä politiikan kabineteissa. Eivätkä kaikki edes välttämättä
vaaleilla mandatoitu. Ne 200 painavat nappia. Näiden 15 – 40 antaman
ohjeen mukaan. Samalla tavalla toimii kunnanvaltuusto. Todellisten
päättäjien määrä on luonnollisesti olennaisesti pienempi ja
ulkopuolisten ”päättäjien” määrä suhteessa suurempi.
Sama juttu maakuntaliitoissa, kuntaliitoissa, kuntayhtymissä, sairaanhoitopiireissä jne. jne.
Siksi suomalainen demokratia ei ole demokratiaa ollenkaan. Se on
politokratiaa. Ja se on suurin yksittäinen syy miksi kansalaisia EVVK.
Ei vaikka juuri tämä tekee julkisesta sektoristamme niin äärettömän
tehottoman ja meille veronmaksajille liian kalliin.
PS.
Tämä artikkeli on alkujaan julkaistu 3.10. tässä samassa
blogissa. Siihen tuli muistaakseni 9 kommenttia. Hyviä. Kannattaa ehkä
katsoa.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
“Risto Ryti ja Dallapee orkesteri soittavat hymninsä:
Kusessa ollaan.” Jotenkin näin kai se meni?
En kyllä vielä jaksa uskoa, että tässä on kaikki. Haluamatta olla
ilonpilaaja; se on housuissa nyt. Tätä vauhtia ei edes OMX kauan kestä.
Ajatelkaapa miten HEX olisi aikoinaan kestänyt.
Risto Rytin (jota arvostan Suomen 1. tai 2. sankarina) tilalle laittaisi
Matti Vanhasen (jota en arvosta lainkaan). Dallapee orkesteri voi olla
Korhosen, Kataisen tai Pekkarisen kööri. Mutta nyt sitten ollaan
pahemmassa kuin kusessa.
Tämä alkaa vähitellen olla sitä ihteään. Jaa, että mitä? Sitä ei tiedä kukaan.
Tämä saattaa tuntua joistakin irvokkaalta, mutta nyt jos koskaan on syytä äänestää
Kirkkovene valtuustoon. Joka kunnassa.
PS.
Olen tässä odotellut joko OMXn 5 vuoden sijoitus osakkeisiin painuu
pakkaselle. Ei vielä. Oli juuri 8,8%. Plussalla. Kohta saa taas
Golfkenttiä euron tusina.
PPS.
Jaatko kanssani sen käsityksen, että nyt niitämme mitä kylvettiin
kahdeksan vuotta sitten Floridan “suomalaisalueella”? Eli kun George W.
sai Korkeimman oikeuden päätöksellä tarkastuslaskennan jälkeen äänet.
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
Demarien valtuustoryhmän puheenjohtaja Kai Kalima lausui
tämänpäiväisessä Hesarissa totuuden sanoja kuntavaalien merkityksestä
Helsingissä: “Saamme suurin piirtein samat paikat kun meillä on nyt.” Ja
“Ihmiset tajuavat, että yhdellä tai kahdella paikalla ei tehdä
Helsingissä yhtään mitään.”
Suomen Gallupin tekemässä haastattelututkimuksessa kerrotaan, että
paikkamuutoksia on odotettavissa seuraavasti: Kok +1, Vihr. + 2, Sdp -
2, Vas. - 1, PS + 1, muut - 1. Kaikkiaan
paikkoja näyttäisi olevan jaossa 85.
Ja mikä sitten kaupunginvaltuustossa, - hallituksessa, kaupungin toiminnassa sitten tämän tuloksen myötä muuttuu?
Ja aivan sama tilanne on joka ikisessä kunnassa. Antamalla äänesi kuten ennen, mikään ei muutu.
Jos haluat muutosta äänestä
KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Varmasti ensialkuun tuntuu järjettömältä väittää, että muutos saadaan
aikaan vain käymällä äänestämässä mutta jättämällä äänen, joka on pakko
mitätöidä. Mutta perusteet löytyvät
Kirkkoveneen omalta sivulta ja tämän blogin aiemmissa artikkeleissa.
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Internetti on yksilön työkalu massojen tavoittamiseksi. Eikä maksa mitään.
Nyt tämä työkalu olisi saatava tekemään oikeita töitä. Pitäisi todistaa,
että väline on viesti. Pitäisi saada organisoitua
kunnallisvaaliehdokkaan vaalikampanja. Apuna ei ole Kehittyvien
Maakuntien Suomi, ei AY-liike, eivät puolueet eikä niiden
peitejärjestöt. En ole edes hankkinut lupaa rahan keräämiseksi
nettivetoomuksella, kuten Osmo Soininvaara.
Rahaa ei ole. Tietokonen ja nettiyhteys löytyy. Tähän mennessä kampanjaa
on ilmeisesti lupautunut tukemaan kolme muuta. Tukiryhmää ei ole. Ei
ainakaan vielä. Ja siitä huolimatta ehdokkaani tulee olemaan
Kuntavaalien 2008 kansallinen ääniharava.
Mitkä ovat mielestäsi
parhaat myyntiargumentit? Omani, ainakin osan niistä näet painamalla edellä olevaa linkkiä.
Ehdokkaalla pitää olla annettavaa ja sanottavaa. Mikä on
suurin lupaus?
Ensinnäkin tämä on ainoa tapa, jolla voidaan saada aikaan muutos.
Toiseksi tämä toiminta on vastuunsa tuntevan kansalaisen toimintaa.
Kolmanneksi tämä lisää äänestysaktiivisuutta. Neljänneksi saada puolueet
ymmärtämään, että he ovat kansalaisten palvelijoita. Ja kaiken muun
hyvän lisäksi, tästä voi tulla todella hauskaa.
Mikä olisi
paras viestintästrategia? Ajattelin, että jokainen kannattaja lähettää edellämainitun linkin
vähintään viidelle sellaiselle ystävälleen, joiden uskoo olevan kiinnostuneita,
Ketjukirjeenä.
Hän pyytää, toivottavasti omalla nimellään, että jokainen heistä
lähettää sen edelleen viidelle. Ja lasten kännykirjeiden tapaa luvataan
onnea ja autuutta viestin jatkajille, tuhoa ja turmiota viesti
keskeyttäneille.
Seitsemällä portaalla tavoitetaan koko Suomen väestön, vauvasta vaariin ja kahteen kertaan.
Tehokkain kampanjaseuranta menetelmä? Pyydämme, että jokainen käy kommentoimassa jotain
yllämainitun blogin jotain artikkelia. Vaalivalvojaisissa näemme tuloksen. Ja vahvistuksen seuraavan päivän sanomalehdissä.
Unohtuiko jotain olennaista?
Painotan: Tarkoitus ei ole
aiheuttaa terroria eikä haittapostia. Tarkoitus on äänestää. Tarkoitus
on ilmaista mielipide. Tarkoitus on voittaa vaalit.
PS.
Tämä viesti on osoitettu kaikille täysi-ikäisille kunnallisvaaleissa
äänioikeutetuille. Jokainen äänioikeutettu vastaa itse itsestään. Tämä
ei ole yllytys. Tämä on ehdotus.
PPS.
Kehittämisehdotuksia otetaan mielihyvin vastaan.
Pysyvä linkki |
8 kommenttia »
Johan on ollut päivä.
Oletko muuten laskenut kuinka monta kunnallisvaali-ilmoitusta on tämän
päivän Hesarissa? Entä Ilta-Sanomissa, jonka todella poikkeuksellisesti
(mutta sattuneesta syystä) tänään ostin? Hesarin osalta päädyin
kahdeksaan. Iltiksessä en havainnut ensimmäistäkään.
Kuntavaaleihin on enää kolme viikkoa aikaa ja mainonnan määrä on
aikaisempaan verrattuna tuskin edes pisara meressä. Miten ehdokkaat
kuvittelevat äänestäjien osaavan päättää? Uskomatonta? Eipä tietenkään.
Poliitikkojemme vaalirahoitussotku viime keväältä, on ehkä tehnyt
rahoittajat varovaisiksi? En ihmettelisi. Haluaisitko sinä taas
uudestaan ottaa vastaan syytöksiä siitä, että olet rahoittanut
poliittista toimintaa? Poliitikoilta itseltään? Vai olisiko niin, että
poliitikot eivät uskalla enää hakea rahoitusta entisessä määrin?
Ainakaan yrityksiltä? Eikä ainakaan yli 1.000 euroa yhdeltä? Vai olisiko
niin, että hankinta ja maksut suoritetaan entistä peitellymmin ja
todistamattomammin?
Jos pitäisi veikata, veikkaisin viimeistä. Mutta minähän olenkin tällainen vanha, paatunut kyynikko.
Mutta kyllä vaalien laheisyyden mediasta aistii. Poliitikkojen Idols-kilpailun voitti näistä kahdesta lehdestä arvioituna KEPU.
Hurraa! Hurraa! Hurraa! Toisessa
lehdessä juttu Tanja Karpelan nipistelyistä(?), toisessa Mauri
Pekkarisen intohimosta. Vai olivatko samasta lehdestä? Vai toisin päin?
Varmaan siellä oli juttuja muistakin ehdokkaista; Anne Sälylän
lastenkasvatusotsikko vähän haiskahti. (En todellakaan tiedä onko hän
ehdokkaana.) Onko Jorma Uotinen? (Eikä edes kiinnosta.)
Vähän kyllä säälittää lehdistön tilanne, jos nykyinen ilmoittelumäärä ei tuosta kasva. Taasko työttömyyttä tiedossa?
Pysyvä linkki |
4 kommenttia »
“Yrittäjäpuolueella” parituhatta ehdokasta otsikoi
Kauppalehti tänään. Enpä tiennytkään, että Suomen Yrittäjät on jo
rekisteröinyt itsensä puolueeksikin.
Vaihtoiko Eero Lehtikin puoluetta?
Yrittäjinä kunnanvaaleissa ehdokkaaksi lähtevät sietäisivät mitallin.
Heitä valtuustoista ilmeisesti puuttuu. Ellei sitten kunnanvaltuustoon
hinkuamisen tarkoitus ole huolehtia omista kaupallisista eduistaan. Mitä
pienemmästä kunnasta on kyse, sitä suuremmalla todennäköisyydellä
itsensä jäävämisellä ei ole käytäntöön mitään vaikutusta.
Huomattavasti huolestuneempi meidän äänestäjien (ja veronmaksajien) pitäisi olla
“kuntapuolueesta”.
Tai oikeammin julkisen hallinnon palveluksessa olevien puolueesta.
Luonnollisesti oman kunnan tai sen jäsenyyteen kuuluvien
kuntainliittojen osalta erityisesti. Mutta myös niistä, jotka yleensä
ovat julkishallinnon palveluksessa. Heidän kokous- ja
äänestyskäyttäytymisensä lautakunnissa, valtuustossa ja hallituksessa
saattaa olla muodollisesti laillista. Mutta vaikutusmahdollisuuksia ei
voi käytännössä useinkaan rajata muodolliseen äänestyskäyttäytymiseen.
Hesari selvitteli kuntapuolueen kokoa pääkaupunkiseudulla. Lukuja en
tarkkaan muista, mutta järjestys taisi olla Vantaa, Espoo, Helsinki.
Vantaa muistaakseni yli puolet, Espoo noin kolmannes ja Helsinki sitä
vähemmän. Ja nämä sentään ovat aika isoja kuntia.
Ja onhan meillä tässä yhdistysten luvatussa maassa sitten se kolmankin puolue,
“järjestöpuolue”.
Heillä on paljon yhteistä kuntapuolueen kanssa. Erityisesti kaksi
tekijää tulee auttamatta mieleen. Harvan heistä tarvitsee itse hankkia
palkkarahansa ja usein he toimivat kummallakin puolella.
Onkohan missään tehty kuntakohtaista selvitystä a) kuntapuoleen b)
yrittäjäpuolueen ja c) järjestöpuolueen todellisista suuruuksista
esimerkiksi viime kunnallisvaalien osalta? Jokaisen maamme kunnan osalta
erikseen? Siihen kannattaisi veronmaksajan tutustua huomattavasti
yksityiskohtaisemmen kuin veroluetteloon.
Ja edellämainitusta huolimatta en kannata äänioikeuden rajoittamista
näiltä ryhmiltä. Mutta jääviyssäännökset tulisi kyllä ohjeistaa
tarkasti. Ja antaa vielä suurennuslasi kaupan päälle.
Ai mutta pahus. Poliittisin perustein valittujen virkamiesten pitäisi ne
valmistella ja poliittisesti valitun eduskunnan pitäisi asiasta ehkä
säätää lakikin. Sorry.
Pysyvä linkki |
8 kommenttia »
Me suomalaiset valitsemme sekä kunnanvaltuustoon että eduskuntaan
henkilön, yksittäisen ihmisen. Sellainen meidän vaalijärjestelmämme on.
Nämä henkilöt ovat yleensä jonkun puolueen jäseniä, joten valitessamme
henkilön, puolue tulee kaupanpäällisinä. Tai painolastina,
arvomaailmasta riippuen. Ja siitä koko soppa syntyy.
Nimittäin kaikissa merkittävissä päätöksissä maamme systeemi toimii
siten, että valitsemamme edustaja tekee mitä ”porukka/ryhmä päättää”.
Ryhmäkuriksihan sitä kutsutaan. Ja sehän se on mielenkiintoinen eläin.
Se nimittäin huolehtii siitä, että puolueen intressit tulevat
huomioiduksi. Ei kansalaisten.
Olemme rakentaneet järjestelmän, jossa valtuusto- tai eduskuntaryhmät
(ja voi siellä olla muitakin, siis sellaisia ulkopuolisia ”päättäjiä”,
joita kukaan ei koskaan ole mihinkään valinnut) merkittävissä
päätöksentekotilanteissa päättävät ensin puolueen kannan. Parhaassa
tapauksessa ryhmä sitten tämän perusteella päättää ryhmän kannan.
Sitten, tarvittaessa, sidotaan kaikki ryhmän jäsenet äänestämään
yhteisesti päätetyn mukaisesti. Sama toistuu puolueesta toiseen. Kun
merkittäviä puolueita kulloinkin on neljä ehkä viisi (RKPtä ei lasketa),
niin yksittäisten edustajien enemmistö helposti häviä puolueiden
sisäisten yhteispäätöksen muodostamalle ryhmien enemmistölle. Eli
demokratia ei toteudu ryhmäkurilla. Sillä toteutuu politokratia.
Lisäksi olemme ottaneet henkilövalinnoissa (kansanedustajat,
kunnanvaltuuston jäsenet) käyttön järjestelmän joka perustuu ao. ryhmän
vertailulukuun. Eli kaikkien porukkaan kuuluvien äänimäärä lasketaan
yhteen ja siitä muodostuu vertailuluku, joka jaetaan ryhmään kuuluville
henkilöille, heidän saamansa äärimäärän suhteessa. (Helppoa, eikö totta?
Mielestäni hieno systeemi kuitenkin.) Ja ryhmien saamien
kokonaisäänimäärien perusteella tulevat eustajamme eduskuntaan tai
valtuustoon.
Lähihistoriassa konkreettisin esimerkki tästä matematiikasta lienee Eero
Lehden ja Jukka Mäkelän (taisi siellä olla joku muukin) valitseminen
kansanedustajaksi Sauli Niinistön äänillä, viime eduskuntavaaleissa. Tai
Tarja Cronbergin jääminen valitsematta.
Ainoa ikävä puoli siinä on ominaisuus, että se aikaansaa edustajan
riippuvuuden ryhmästään. Järjestelmä luo siis edellytykset puoluerälssin
syntymiselle. Siis se antaa elämän ehdot sille porukalle, joka on
valinnut ao. puolueen politiikan oman uransa pohjaksi.
Puoluebyrokraatille. Sille näkymättömälle kädelle, joka ohjaa
PUOLUEEN
(AOT) ehdokasasettelua, ideologian puhtautta ja kannanottoja
yksittäisissä päätöksissä. Siis sille hyvin, hyvin pienelle porukalle,
joka käytännössä päättää ao. puolueen kannan nykyään.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta kansallisen poliittisen
päätöksenteon keskiössä eivät suinkaan ole nuo 200 kansan valitsemaa.
Siellä ovat ne 5 – 10 henkeä per kolme tai neljä suurta puoluetta. Eli
15 – 40 henkeä politiikan kabineteissa. Eivätkä kaikki edes välttämättä
vaaleilla mandatoitu. Ne 200 painavat nappia. Näiden 15 – 40 antaman
ohjeen mukaan. Samalla tavalla toimii kunnanvaltuusto. Todellisten
päättäjien määrä on luonnollisesti olennaisesti pienempi ja
ulkopuolisten ”päättäjien” määrä suhteessa suurempi.
Sama juttu maakuntaliitoissa, kuntaliitoissa, kuntayhtymissä, sairaanhoitopiireissä jne. jne.
Siksi suomalainen demokratia ei ole demokratiaa ollenkaan. Se on
politokratiaa. Ja se on suurin yksittäinen syy miksi kansalaisia EVVK.
Ei vaikka juuri tämä tekee julkisesta sektoristamme niin äärettömän
tehottoman ja meille veronmaksajille liian kalliin.
Pysyvä linkki |
18 kommenttia »
Miksi ihmeessä USAn pankit ryhtyivät rakentelemaan sub-prime luottoja?
Sub-prime kun tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo - parasta kehnompaa.
Kaikki kuluttajathan haluavat parasta, eivät koskaan kehnoksi tiedettyä.
Lähtökohtaisesti lienemme ajatelleet, että markkinoiden lahjattomat ja
luovat pankinjohtajat ne ahneuksissaan rakensivat. Jotenkin näin minä
ainakin ajattelin. Mutta syy saattaa olla toinenkin.
“Check out this article from the September 30, 1999 edition of the
New York Times:
In a move that could help increase home ownership rates
among minorities and low-income consumers, the Fannie Mae Corporation is
easing the credit requirements on loans that it will purchase from
banks and other lenders.
The action, which will begin as a pilot program involving 24
banks in 15 markets — including the New York metropolitan region — will
encourage those banks to extend home mortgages to individuals whose
credit is generally not good enough to qualify for conventional loans.
Fannie Mae officials say they hope to make it a nationwide program by
next spring.
Fannie Mae, the nation’s biggest underwriter of home mortgages, has been under increasing pressure from the Clinton Administration to expand mortgage loans among low and moderate income people and felt pressure from stock holders to maintain its phenomenal growth in profits. [Emphasis added.]
The article goes on to predict that such a strategy might not cause
problems during times of economic prosperity but that Fannie Mae could
run into serious financial difficulty during an economic downturn.”
Judicial Watch, 501 School St. SW, Suite 500, Washington, DC 20024.
Syy löytyisi tämän mukaan - politiikasta. “Tie helvettiin on kivetty
hyvillä tarkoituksilla.” Toisaalta, jos edellä esitetty pitää paikkansa,
ja miksei pitäisi, yhteiskunnalla ja pankeilla oli 9 vuotta aikaa pitää
huoli siitä, että päätöksen tiedostetut haittavaikutukset minimoitaisi.
Mutta sitä ei sitten ilmeisesti ehditty tehdä?
Pysyvä linkki |
Kommentoi »
USAn roskapankin synnytystuskat osoittavat jälleen kristallin
kirkkaasti, milloin demokratia on haavoittuvimmillaan. Silloin kun siltä
puuttuu arvovaltainen, luotettava johto. Jos tilanteeseen vielä liittyy
lähitulevaisuudessa oleva kansanedustajien vaali, ikävien päätöksien
tekeminen tulee entistä vaikeammaksi. Puhumattakaan tilanteesta, jossa
kansakunta on samanaikaisesti monessa kriisissä ja tehtävät päätökset
koetaan laajasti epäoikeudenmukaisina äänestäjiä kohtaan.
Nämähän ovat niitä yhteiskuntien käännekohtia. Sata vuotta sitten natisi
erityisesti silloinen Venäjä. Vajaan kymmenen vuoden kuluttua Eurooppa
oli, soittokuntien johtaessa marssia, ajettu I maailmansodan
juoksuhautoihin, joista miljoonille tuli joukkohautoja. Sotaa seurannut
hetken huuma, myös taloudellinen huuma, ei ratkaisuut yhteiskuntien ja
kansanryhmien välisiä ristiriitoja, tulonjako-ongelmista puhumattakaan.
Ei liioin, lähes joka maassa ainakin yritetty demokraattinen
kansallisvaltio.
Ääriliikeitä ruokkivat epäoikeudenmukaiseksi koettu yhteiskunnallinen
päätöksenteko ja erityisesti tulonjako, jonka koettiin keskittyvän ennen
kaikkea päättäjien oman tulon, varallisuuden ja aseman edistämiseen. Ja
kansalaisten kyllästyminen demokraattiseen puoluepolitikointiin avasi
tien
Valistuneen Diktaattorin tai ainakin
Voimakkaan Johtajan vaatimusten vyörylle.
Ja siinä sitä sitten oltiin. Yksi toisensa jälkeen vahvan johtajan
valtioita syntyi: Stalinin Neuvostoliitto, Mussoliinin Italia, Francon
Espanja, Salazarin Portugal … Puola, Viro, Latvia, Liettua, Unkari… ja
yht´äkkiä suurin osa Euroopan valtioista nojasi, omasta halustaan
Vahvaan Diktaattoriin. Ja hänestä on lyhyt matka
Epäinhimilliseen Hirmuhallitsijaan, josta kukaan ei enää pääse rauhanomaisesti eroon. Eikä päästy nytkään.
Joissakin maissa, myös Euroopassa, demokratia onneksi säilyi. Se antoi
vielä yksittäiselle ihmiselle mahdollisuuden, saada sanansa kuulluksi.
Kaukana tulevaisuudessa. Sitten joskus. Mutta eurooppalaisille
ihmisille, jopa ihmiskunnalle, hinta oli hirveä.
Ja loppukin on historiaa. Ja olemme hyvää vauhtia etenemässä samaan,
vanhaan suuntaan. Siihen alkava kansainvälinen talouskriisi luo mehevän,
muhevan kasvupohjan.
Pysyvä linkki |
8 kommenttia »