torstai 1. toukokuuta 2008

Toukokuu


Vanhasen hallitus eroaa, eduskunta hajoitetaan


Kun eduskunnan molempien valtapuolueitten ja eduskuntaryhmien johto (erityisesti Kepun mutta osittain myös kokoomuksen) on ilmeisen korruptoitunut ja menettänyt valitsijain luottamuksen, eduskunta tulisi hajottaa ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit.

Ennen sen olisi voinut tehdä Tasavallan Presidentti omasta aloitteestaan. Nyt toimimme eduskunnan itsensä säätämän lain mukaan vaikeutetulla asteikolla.

”Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.
Tasavallan presidentti voi tai pystyy pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.” Lähde Wapedia
Periaatteessa Vanhasen hallitusta ei siis saa kammettua historian lehdille mitenkään, kun sillä vielä on eduskunnan enemmistö takanaan. Mutta nykyisessä ryöpytyksessä alamme lähestyä tilannetta, jossa vaihtoehtona on kansalaisten luottamuksen lopullinen menettäminen koko poliittiseen järjestelmäämme. Se ei voi houkutaa edes puolueita. Silloin, nyt vielä korruptoitumattomat hallituspuolueitten kansanedustajat, kyllä heitä vielä on jopa Kepussa ja kokoomuksessa, nousevat todellisiksi päätöksentekijöiksi. He joutuvat valitsemaan kahdesta pahasta pienemmän ja äänestämään luottamuslauseäänestyksessä hallitusta vastaan, eli antamaan hallitukselle epäluottamuslauseen.

Kun näin pitkälle on jouduttu Vanhasen hallituksen on erottava. Nykytilanteessa hallituksen muodostaminen korruptoitumattomista kansanedustajista, parlamentin jakojäännöksestä, olisi erittäin vaikeaa. Luottamus järjestelmään kun voidaan palauttaa vain uusilla vaaleilla. Eli eduskunta on hajotettava. Mutta uskooko joku, että Matti Vanhanen sitä Tasavallan Presidentille itse ehdottaisi?

Ja kun hän ei sitä ehdota, Tasavallan presidentti voi oma-aloitteisesti kuulla eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä ja sen jälkeen eduskunnan ollessa koolla, hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Niihin ei muuten ulkopuolisia rahoittajia juurikaan löydy, vaikka pitäisi. Demokratiasta kannattaa maksaa.

Uuden eduskunnan ensimmäisiä ratkaistavia asioita on saattaa alulle vaalilain, puoluerahoituksen ja kansanedustajan ja puolueidenvälisen suhteen uudistaminen perustuslakia muuttamalla. Demokratiaan on luotava tulosvastuu.

PS.

Tämä on historiallinen artikkeli. Tasan 2 kuukautta sitten uutisoin Kanerva eroaa. Hän erosi.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 10 kommenttia »
Share

Huippuinnovaatio-AMKsta tuli Aalto-korkeakoulu


Kovasti on Alvar Aalto tapetilla juuri nyt.

Samalla kun Enson vanha hotellirakennus, siinä Katajanokan kulmalla, on tarkoitus piilottaa norjalaisen rahoittajan Design hotellin taakse, korkeasti oppineet ovat saaneet perustettua Aalto – korkeakoulun säätiön. Varmaan niitä kumpaakin sitten tarvitaan?

Pääkaupunkiseudun Innovaatio AMKsta leivottiin sitten kai virallisesti Aalto korkeakoulu, ei siis yliopisto? Miksi siitä ei sitten samalla tehty ammattikorkeakoulua? Päätös kai kuitenkin on edelleen ehdollinen? Riippuu varmaan siitä, saavatko puuhamiehet kerättyä kasaan yrityssektorilta edellytetyt 200 miljoonaa? Noin puolet siitä lienee jo kasassa.

Seuraavaksi alkaa sitten riitely kotipaikasta ja yleinen rahanjako. Mahtaa jälkimmäinen ainakin olla hauskaa? Harvoin kai sittenkään ?x?korkeakoululaitos on tuossa määrin päässyt rahaa jakamaan? Vaikka eihän meiltä rahat opetukseen koskaan todella kortilla ole kai olleetkaan.

Saapa nähdä voittaako kiistan kotipaikasta Helsinki vai Espoo? Espoolla on ehkä sittenkin ”kotikenttäetu”, päärakennukseksi kun hyvin valmistellusti istuu Aallon suunnittelema jo valmiina oleva pytinki.

Täytyy kyllä ihmetellä, mihin tuo 300 miljoonaa pannaan? Hallinnolliseen kikkailuun? Laitehankintoihin? Uusiin seiniin? Opintomatkoihin? Muutaman kalliin ulkolaisen professorin palkkaamiseen? Johdon palkkoihin? Kun jo aikaisemmin olen mielipiteeni asiasta ilmaissut, ei tästä nyt enää enempää.

Kymmenellä prosentilla edellisestä (lue 10 %) saataisi Finnjet osaksi Aalto-Hotellia samaan Katajanokan laituriin, josta se vuosikaudet lähti Travemuendeen. Tämä hinta sisältäisi yli 20 miljoonaa Gutzeitin entisen pääkonttorin palauttamiseen hotelliksi, joksi Aalto sen aikoinaan suunnitteli. Sillä uudistettaisi myös Finnjet osaksi innovatiivistä kokonaisuutta, jossa suomalainen innovatiivinen tekniikka ja taide löisivät näyttävästi kättä. Kaupallisuus ja talous eivät tähän yhtälöön oikein istu, kun kumpikaan osasista ei ole ensisijaisesti tullut tutuksi ominaisuuksistaan rahantekijänä.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Vouw arkkitehtuuria Katajanokalle


Helsinki voi lunastaa paikkansa arkkitehtuuriin historiassa nyt tosi halvalla. Ja samalla kunnioittaa suomalaisen insinööri- ja innovaatiotyön ehkä komeinta tulosta.

”Ympäristörikos. Järjetön hanke. Pilaa historiallisen keskustan.” Tällaisia sanoja käytettiin Katajanokalle suunnitteilla olevasta norjalaisen rahoittajan ja sveitsiläisten arkkitehtien design-hotellista Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kuulemistilaisuudessa keskiviikkona.” Näin aloittaa US uutisensa Katajanokalle suunnitellusta Design hotellista. Juttuun liittyvässä kuvassa valkoinen lasiristi esittää kuulemma 7 kerroksista hotellia, josta sitten tuleekin väriltään tumma.

Ovatpa kaupunginisät, poliitikot tai virkamiehet, jo luvanneet paikan norjalaiselle sijoittajalle tai ei, unohtakaa koko juttu. Alvar Aalto aikoinaan pilasi Katajanokan näkymän jo kertaalleen. Miksi miksi tehdä uusi samanmoinen virhe?

Minulla on ehdotus.

Enson vuorineuvos William Lehtinen katsoi aikoinaan yhtiön tarvitsevan maan nimekkäimmän arkkitehdin suunnittelemaan sille pääkonttorin Helsingin näyttävimmälle paikalle. Ja kiire oli kova. Väittävät, että Aalto oli juuri aiemmin hävinnyt jonkin kilpailun jossain päin maailmaa hotellin suunnittelusta. Niinpä, simsalabim, Lehtinen sai hotellinsa ja sijoitti siihen Enson pääkonttorin. Huonejako ja varustus ainakin vielä 80-luvulla piti monessa paikassa sisällään vielä kylpyhuoneetkin.

Kun Stora Enso nyt lähiaikoina siirtää pääkonttorinsa Ruotsiin, varmaankin Uppsalaan, vapautuu vanha Gutzeitin palatsi. Ja kun huoneitten määrä ei välttämättä riitä kannattavaan hotellitoimintaan, hankitaan nyt nopeasti Finnjet (Vielä kerkiää, se on vasta matkalla Mumbaihin.) kaupungin omistukseen 8 miljoonalla eurolla. Parkkeerataan jetti siihen Aallon suunnitteleman hotellin eteen ja annetaan suomalaisen huippuarkkitehdin suunnitella yhdyskäytävä hotellin ja laivan välille. Näillä kahdella kun on ennenkin ollut kiinteä kohtalonyhteys.

Provikan, sikäli kun joku älyää nyt tarttua tähän elämää suurempaan mahdollisuuteen, voi osoittaa minulle. Olisko 5 prosenttia ensimmäisen vuoden liikevaihdosta? Puhtaana käteen.

Nimimerkki

Open for suggestions

Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »
Share

Nichts neues unter der Sonne


Lukiessani jälleen kerran juttua Eduskunnan huonon hallinnon ongelmista, nyt aamun lehdestä ja vakuuttuneena siitä, että sitäkään ei kukaan muista kun seuraavan kerran käydään äänestämässä, olivatpa vaalit mitkä tahansa, ajattelin nopeasti listata järjestelmämme ongelmista muutaman ensiksi mieleen tulevan toiveella, että saisin niitä kerättyä lukijoilta lisää.

Eli:

Puolueisiin ja politiikkaan kohdistuva kritiikki tai niiden oireet ja nykyisen parlamentaarisen järjestelmämämme epäkohtia ja ongelmia tasolla kansalaiset – edustajat – puolueet - demokratian toteutuminen.


  1. alhainen äänestysktiivisuus kaikissa vaaleissa
  2. puolueiden pienenevät jäsenmäärät
  3. puolueet päättävät itsenäisesti haluamansa rahoituksen verorahoista
  4. puolueiden erlinimieset rahahanat pidetään piilossa julkisuudelta
  5. yksittäisen äänestäjän mielipide ei vaikuta
  6. puolueet ja kansanedustajatkin toimivat irrallaan kansalaisten todellisuudesta
  7. käytännössä sekä kunnan ja erityisesti valtionpäätöksenteossa toimiva ryhmäkuri
  8. kansakaunnan päätöksentekojärjestelmä on top down, not bottom up
  9. julkkiskansanedustajat/asiantuntevuuden puute
  10. Julkkiskansanedustajaa kiinnostaa julkisuus, ei asioiden hoitaminen
  11. mainonnan, julkisuuden merkitys puolueen
  12. blogiedustajien herääminen
  13. ”pelin politiikka ”
  14. virkamiesten, erityisesti vvm:n merkitys - mihin muita ministeriöitä enää tarvitaan
  15. valtion- ja kuntien piirissä rakennetut poliitikkojen ja omien kannattakien suojatyöpaikat
  16. puoluerahoituksen julkisuuden puute
  17. kansanedustajien etiikka, säätely, julkisuus vaalirahoituksen osalta
  18. kansanedustajien palkat ja palkankorotukset
  19. eduskunnan tarve EU-aikana
  20. politiikan vaikuttaminen sekä valtion että kuntien, kuntainliittojen, yhtymien…jne. läpi
  21. neuvotellaan pöydän molemmilla puolilla: tilaaja - tuottaja, työnantaja - työntekijä, järjestöt - julkinen viranomainen…
  22. kuntapuolue tai julkishallinnon puolue – virkamiehet omien alojenja luottamusmiehinä
  23. Eduskunnan hallinnon vuosikausia jatkuneet ongelmat
  24. Virkavaltaisuus ylittää ammattitaidon kaikilla hallinnon aloilla
  25. ..
  26. ….

Näin kirjoitin artikkelissani Kunnallisvaalit kulman takana 26.2. kuluvana vuonna. Siis selvästi ennen Kanervaa ja vaalirahoitussotkuja. Kun en keltään lisää materiaalia saanut, täytyy siis ihan itse jatkaa listaa muutamalla:

  1. Asiattomien tekstiviestien toistuva lähettely
  2. Hätävalehtelu
  3. Itse säädetyn lain tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen (noin 15 - 20 % kansanedustajista)
  4. Suositus lain rikkomiseen jos rangaistusta ei seuraa
  5. Kiinnostumattomuus ja muistamattomuus saadusta vaalirahoituksesta
  6. Julkisen asiakirjan puutteellinen ja lainvastainen täyttäminen
  7. Puhemiehen, ministerien ja useitten kansanedustajien jääminen kiinni vaalirahoituksesta, joka riittänee syytteen nostamiseen korrupiosta
  8. Hätävalehtelu laajassa mittakaavassa
  9. Yritys siirtää vaalirahoitussotku pois päiväjärjestyksestä ratkaisulla, jolla ei ole mitään tekemistä itse ongelman kanssa
  10. …..
  11. ……

Haluan alleviivata, että lista ei - edelleenkään - ole omasta mielestänikään täydellinen, analyyttinen eikä objektiivinen. Se on aivoriihenomaisen työskentelyn tulos.

Jos saan Sinulta lisää näitä käytännön kansanvallan kukkasia, saattaisin niistä joskus työstää analyyttisen kokonaisesityksen.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »
Share

Kalli Pyhimykseksi


Kun aina aika ajoin tunnen vastustamatonta pakkoa ihmetellä onko KEPUssa koskaan kukaan kotona, saanen ensi kerran poliittisessa historiassamme ehdottaa kepulaisen Timo Kallin nimittämistä Suomen Poliittisen Historian Pyhimykseksi.

Tulen hetimiten perustamaan http://www.adressit.com/ sivustolle adressin tätä silmällä pitäen. US:n sivuilla julkaisemani perustelu alla:

“Se minkä sanoit, puhdistaa toivottavasti suomalaista politiikkaa ja saa sen palaamaan lähtökohtaansa: yhteisten asioitten hoitamiseen. Siksi teidät sinne valitaan. Ei siksi, että ensisijassa puolueen, puolueenne muitten kansanedustajien, muiden puolueiden tai heidän edustajien tai omaa henkilökohtaista etuanne edistäisitte.

Et sinä suomalaisen äänestäjän tasolta katsoen tehnyt virhettä. Päin vastoin. Saattaa toki olla, että kunnian kukko ei sinulle Arkadianmäellä eikä Alppikadulla juuri laula. Sen verran etääntyneestä rälssistä ilmeisesti on kysymys. Mutta sinuna pitäisin vahinkoasi Suomen politiikalle uutena mahdollisuutena. Toimisit sen mukaan.

Vahingollasi teit suomalaiselle politiikalle kuitenkin megaluokan palveluksen. Jos valitsijat vihdoin ymmärtävät, että heitä on viety - ja jos mahdollisuus annetaan - viedään edelleenkin, kuin pässiä. Ja jos aktivoituvat pitämään huolta siitä, että hoidatte niitä hommia, joitten vuoksi olemme teidät valinneet, niin kiitän virheestäsi.

Toivottavasti muutkin poliitikot puhuisivat edes joskus, edes vahingossa, asioista niiden oikeilla nimillä. Tavalla jonka me äänestäjätkin ymmärrämme. Ja Korhonenkin voisi lopettaa sekoittamasta ns. tavallista äänestäjää kriisin todellisista syistä.

Jos luterilaisessa maassa olisi tapana nimetä pyhiä, kuten katoliset tekevät, niin minä ainakin antaisin ääneni, vaikka vain vahingossa, Timo Kallille.”

Nyt sanoista tekoihin. Osallistu demokratian toimivuuden puolustamiseen.

Toivon, että tulet osallistumaan adressin allekirjoittamiseen täällä.
Share

Antakaa armoa, KEPU luopuu vaalimainonnasta


Voisivat puolueissa ja eduskunnassa jo keskittyä siihen varsinaiseen lainsäädäntötyöhön. Eihän tästä mitään tule, kun koko ajan vaan sotkevat itsensä syvemmälle sontaan. Jää ainakin tällaiselta tavalliselta tossunkuluttajalta moni muu tärkeä asia käsittelemättä. Eihän politiikka ole koko elämä? Eihän?

Kepun puoluesihteeri uutisoi näyttävästi: Kepu luopuu kunnallisvaaleissa TV- ja viihdelehtimainonnasta.

“Korhonen uskoo, että vaalirahoituksen läpinäkyvyyden lisääminen lainsäädäntöä täsmentämällä sekä kampanjakustannusten leikkaaminen tervehdyttävät poliittista järjestelmää.
- Toivomme, että muut olisivat mukana, koska demokratian puolustaminen on kaikkien yhteinen asia.
Korhosen mielestä vaalirahoituksen tervehdyttäminen jää puolitiehen, ellei ongelman perussyyhyn eli kampanjoinnin kalleuteen puututa. Ainoa järkevä keino katkaista “varustelukierre” on luopua tv-mainonnasta.” uutisoi Kauppalehti.
Taas kerran jää ihmettelemään pitääkö Kepu yleensä ja Korhonen erityisesti meitä näin tyhminä?

Eihän nykyisen ongelman perussyy ole kampanjoitten kalleus vaan puolueitten, poliitikkojen ja kansanedustajien (tässä järjestyksessä) epärehellisyys ja piittaamattomuus kansalaisten normaaliksi kokemien sääntöjen noudattamisesta. Ja ehkä Korhosen uutisointiin liittyen tähän voisi vielä lisätä kuvottavan tekopyhyyden. Eikä läpinäkyvyys tällä lisäänny.

Kun mm. kepulit kansanedustajat ja ministerit jäävät kiinni itse säätämänsä löperön vaalilain rikkomisesta, heidän korjaustoimenpiteensä on - ei sitten mainosteta televisiossa.

Taitaa olla puolueen kirstu aika tyhjä? On aivan varmaa, että tällä kunnallisvaalikierroksella ei ulkopuolista rahaa ole tyrkyllä. Tehdään siis välttämättömyydestä hyve. Sitä paitsi, maaseudulla riittävät tupaillat ja paikallislehdet. Kaupunkien kepulaisille riittää hyvin valtakunnan medioitten uskonjulistus ja viihdelehtien juttutarjonta.

Kun jossain pitää säästää, kepun kannalta kunnallisvaaleissa säästäminen on oman uskon levittämisen kannalta vähiten vahingollista. Sen sijaan tv-mainontakielto iskee kaikkiin muihin puolueisiin. Erityisesti kunnallisvaaleissa. Ja saahan päärötöstelypuolue tällä vähän pestyä pois takkiin tarttunutta sontaa. Näin varsinkin kun tietää, että edellä mainitusta syystä, muilla ei ole tarvetta ei järjellistä syytä lähteä moiseen ajatukseen mukaan.

Korhosen sanamuoto ei ole ehdollinen. Mutta kyllä Korsimokin ehdottomat sanamuotonsa muutti kun hyöty oli ulosmitattu. Ja tämän pelin Korhonen kyllä osaa.

Seuratkaa sitten niitä krokotiilin kyyneliä, kun muut eivät näe moiseen tv-mainonnasta pidättäytymisen tarvetta. Kyllä Kepu pitkin hampain palaa telkkariin. Viihdelehdissä he kai ennenkään eivät juuri ole ilmoitelleet, lähinnä kai esiintyneet maksuttomilla palstoilla. Mitä nyt Suomenmaassa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 4 kommenttia »
Share

Politiikan pitkistä listoista ja moraalista


Paavo Lipponen toi jälleen esiin ns. pitkät listat. Tällä kertaa käsittääkseni korjaavana toimenpiteenä nykyiseen vaalirahoitussirkukseen.

Ei voi olla totta! Nykylainsäädännön puitteissa pitkät listat aiheuttavat vain entistä paremmin peitellyn rahoitusjärjestelmän puolueille ja entistäkin paremman mahdollisuuden ns. hämärämiehille hankkia itselleen oma poliitikko tai jopa puolue. Ja niitä hämärämiehiä on tarjolla paljon muualtakin kuin yrityselämästä. Esimerkiksi AY-liikkeestä. Ei nykyjärjestelmää tarvitse muuttaa muuten, kuin muokkaamalla se täysin läpinäkyväsi. Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaalirahoitus ja puoluerahoitus ovat niin sidoksissa toisiinsa, että myös puoluerahoitus tulisi samalla tehdä yhtä läpinäkyväksi.

Tuskinpa kansalaisten saama opetus tästä johtavien poliitikkojen lain rikkomisesta ja asenteesta lisäävät luottamusta puolueisiin? Miksi siis kansalaiset antaisivat puolueille ja poliitikoille vielä nykyisen lisäksi päättää, keitä eduskuntaan valitaan? Siihenhän pitkät listat johtaisivat kun puolueet päättäisivät, saamanasa äänimäärän puitteessa, missä järjestyksessä heidän listallaan olevat eduskuntaan lähtevät.

Mutta sitten vielä ihan toisenlaisesta listasta. Ei tainnut UKK aikoinaan tietää mihin hänen vaalikauden kestävien hallitusten politiikkansa joskus johtaisi? Se, että hän niihin pyrki oli enemmän kuin ymmärrettävää. UKK sai aikaan pitkäjänteisen hallitustyön. Ja hyvä niin.

Silloin Suomea vaivasi Italian-tauti. Hallitukset tulivat ja menivät. Vuodessa niitä saattoi olla useita. Enemmistö-, vähemmistö- ja/tai virkamieshallituksia. Italiasta näemme nyt miten siinä sitten pahimmoillaan käy.

Nyt meillä sitten on Suomen-tauti. Ei pääministeri eikä hallitus vaihdu vaalikauden aikana tapahtuupa mitä tahansa. Tehköön joku muu listan niistä lainrikkomuksista, epäasiallisesta toiminnasta, ministerin arvovallalle epäsopivasta käyttäytymisestä ja sen luottamuspulan monipolvisuudesta, johon johtavat poliitikkomme, pääministeri muitten ministereitten kärjessä, ovat viimeisen vuoden aikana syyllistyneet. Mikään ei vaikuta. Meillä ei poliitikoilla ole edes ns. poliittista vastuuta. He eivät vaan sitä ota.

Ja kaikki tämä loppujen lopuksi vain siksi, että me Suuret Ikäluokat halusimme tehdä politiikasta jonkinlaisen ammatin. Kun se yhteisten asioitten hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

Ehkä joku, vaikka vain poliitikkokin, vaivautuisi kertomaan, miksi äänestää?

PS.

Tämä vuodatus lähti siitä kun luin, ketä “jonkin puolueen” kansanedustaja Merikukka Forssius saa kiittää, KMS ryltä saamastaan vaalirahoituksesta. Harvemminhan kilpaileva puolue oikein rahaa usuttaa. Toisaalta olihan hän hetken aikaa pääministerin tyttöystävä. Eikö?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 3 kommenttia »
Share

Poliittista puoluelogiikkaa


Mikä avasi Pandoran lippaan?

Käsitykseni mukaan se kun KEPUn eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ilmoitti tietoisesti rikkovansa lakiai, jonka säätämiseen itse oli osallistunut, ja jonka rikkomisesta ei seurannut rangaistusta.

Mitkä asiat ovat hiertäneet sen jälkeen, kun asiasta nousi kohu?

  • Huomattava osa kansanedustajista oli jättänyt virheellisen, puutteellisesti yksilöidyn ja siksi osin vähintäänkin harhaanjohtavan lakisääteisen ilmoituksen vuoden 2007 kansanedustajavaalien rahoituksestaan oikeusministeriölle.
  • Vasta median toistuvasti esittämät kysymykset saivat poliitikot antamaan tietoja rahoituksestaan. Tietämättömyys, muistamattomuus, väärinymmärrykset ja ymmärtämättömyys kukoistivat.
  • Julkisuuteen vahvistui tieto, että oikeusministeriöllä ei ollut oikeutta pyytää lisätietoja tai tarkennuksia yksittäisistä ilmoituksista. Sen tehtävänä oli vain ottaa vastaan, tallettaa ja julkistaa tiedot.
  • Ehdokkaiden tavanomaisten tukiyhdistysten (ja vastaavien) lisäksi, rahoitusta oli antanut suuressa määrin lähinnä kepun ja kokoomuksen näkyvimmille edustajille hyvin nuori, Kehittyvien Maakuntien Suomi - niminen yhdistys (KMS). Yhdistyksen perustamisessa oli käytetty Kepun puolueorganisaation osaamista ja vaikuttamista.
  • Annettu yksittäinen rahoitus on vaihdellut 2.000 ja 20.000 euron välillä.
  • Yhdistyksen taustalta löytyi aktiivisia ”uusrikkaita”, joista ainakin kahdella (Kakkonen, Sukari) on ollut vireillä hankkeita (kauppapaikkoja, arvonimi), joissa rahoituksen kohteena olleilla poliitikoilla oli tehtäviin päätöksiin vaikuttamisen, jopa ratkaisemisen mahdollisuus.
Yhteenveto edellisestä

Mediassa on mielestäni korostunut näkemys, että KMS:n taustalla olevat liikemiehet ovat toimineet epäilyttävästi tai jopa rikollisesti. Pääministerin ja valtionvarain ministerin suulla on todettu, että kyseessä on ”vakava tilanne”, ”demokratiamme uskottavuus- ja äänestäjien luottamuskriisi”, joka on syytä ratkaista nopeasti.

Puolueiden ehdotukset korjaaviksi toimenpiteiksi
  • Yksittäisen lahjoituksen enimmäismääräksi ehdotetaan 2.000 – 3.000 euroa ja ilmoitettavan lahjoituksen alarajaa laskettaisi nykyisestä 1.700 eurosta 1.000 euroon.
  • Lain rikkomisesta ehdotetaan rangaistusseuraamusta. Oikeusministerin mielestä sitä ei ehditä säätämään siten, että se olisi voimassa jo tämän vuoden kunnallisvaaleissa.
Kysymys tässä vaiheessa
Millä tavalla nämä korjaavat toimenpiteet saavat kansanedustajat ymmärtämään, että heidän tulee noudattaa lakeja. Siitä riippumatta ovatko ne sanktioituja vai eivät? Ja vaikka ovatkin ne itse säätäneet.
PS.

Jos yllämainitusta jotain puuttuu, tai jotain on liikaa tai on virheellistä antaisin arvoa kommenteillesi. Toki muutenkin.

PPS.

En ole puuttunut puolueiden (joillekin) ehdokkailleen antamaan vaalirahoitustukeen, vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen kytköksiin, edustajien puolueille maksamiin ns. puolueveroihin enkä puoluerahoitukseen yleensäkään. Vielä.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 9 kommenttia »
Share

Energia ja ruoka maapallon pullonkauloina


Siis tulevaisuudessa. Ei nyt. Eikä meillä. Mitä nyt huomattavalla osalla ns. mutakuonomaista. Afrikassa ja siellä jossain muualla, jossain kaukana.

Voimmeko me todella väittää, että esimerkiksi bensiinin hinta lähestyy meillä kipukynnystä? Hinnasta 75 %, siis kolme neljännestä, on veroa. Veron osuus nyt noin 1,50 euron litrahinnasta on siis 1,12 euroa. Rahoitamme suuren osan julkisista palveluistamme sillä verolla. Ostamme sen sitä paitsi ns. markkinahintaan maista, jotka käyttävät myyntitulot asevarusteluunsa ja hallitsevan luokkansa öykkäröintiin. Emmekä yksin me. Sitä tekevät kaikki muutkin.

Ei meiltä ruokakaan ole loppumassa. Ennemminkin olemme tähän mennessä olleet huolissamme ylituotannosta, ja sen hyvinvointiamme rajoittavista kustannuksista. Se, että siellä jossain ihmiset osallistuvat ruokamellakoihin tai osallistuvat öljy-yhtiöitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, ei meitä voisi vähempää kiinnostaa. Oikeesti. Eikä ketään muitakaan.

Hyväksymme markkinoiden ns. näkymättömän käden, joka yhä enemmän alkaa muistuttaa globaalia ahneitten ökyjen pelipöytää, jossa jokainen uusi jako kasvattaa pelureiden voittoja. Samalla pienennämme panoksiamme globaalin taloudellisen tasa-arvon kehittämiseen, pienentämällä kehitysapumäärärahojamme. Sitäkin tekevät kaikki muutkin.

Rakennamme itsellemme erilaisia suojamuureja, sekä taloudellisia että todellisia, jolla pyrimme pitämään ”ulkopuoliset” tuotteet ja ihmiset edelleen siellä minne ne kuuluvat – ulkopuolella. Ja kuorrutuksena hyvinvointikakkuumme, laskemme tulevaisuutemme sen varaan, että palkkaamme ns. kehitysmaista heidän itsensäkin tarvitseman koulutetun työvoiman. Kuten kaikki muutkin.

Ja lisäksi olemme huolissamme poliitikkojemme epärehellisyydestä ja moraalittomuudesta.

Pitäisikö samalla vilkaista peilin?

Voi tätä maailmantuskaa.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 13 kommenttia »
Share

Tupo on kuollut, eläköön Tupo

22.05.2008 - 06:52 | hakki | Työelämä
22.5.2008 6.52 | hakki47 | Työelämä

Vuonna 1968 olin neuvottelemassa ensimmäistä työehtosopimustani, silloin työntekijäpuolella. Tuli Tupo. Ei ollut kivaa, kun piti samalla lukea Yleisen liiketaloustieteen tenttiin HKKKlle. Raamit määräsi silloin kuitenkin Tupo. Mutta kyllä neuvottelutulos aikaansaatiin. Oli se vaan niin hullu vuosi.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin tekemässä “seminaarityötä”, samaan oppilaitokseen. Aiheenani, ehkä ymmärrettävästi, “Näkemyksiä yritysdemokratian soveltamisesta Suomessa”. Kun, silloin jo entisen elämäni vuoksi, olin saanut kontakteja työnantajapuoleen pääsin myös haastattelemaan heitä tästä, silloin ajankohtaisesta, aihepiiristä.

Muistan aina millä tavalla, “puhelinlankaa pitkin”, eräs haastattelemani työnantajaliiton asiamies suhtautui siihen, että olin julkaisut hänen ilmaiseman ajatuksen: Ensisijaisesti suosisimme toimia-ala- tai yrityskohtaisia sopimuksia. (vast.) Ei muuten tykännyt. Taisi pelätä uraansa?

Nyt, tasan 40 vuotta myöhemmin EK on nyt päättänyt luopua TUPOsta. Ehkä suhdanteet ovat juuri nyt luopumisen kannalta otolliset? Ja mikä että ei? Mutta enpä jaksa uskoa, että Suomi olisi nykykunnossa ilman Tupoa. Mutta mitä ihmeen väliä sillä on? Mennyttä, mikä mennyttä?

Pienen maan suurin voima on yhteenkuuluvuus, yhteisöllisyys jopa yhteisvastuu, joka itse asiassa kuuluu kumpaankin edelliseen. Tupo, tosin viime aikoina aivan liian mekanistisesti toteutettuna, oli vientikelpoinen pienen maan innovaatio. Kun nyt vannotaan globaaliin liberaalin markkinatalouden nimeen taidetaan unohtaa, että kotipesän on oltava kunnossa?

Pahan päivän varalle.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Senkö lauluja laulat, jonka leipää syöt?


“EU:n teollisuuskomissaari on moittinut pietarilaiselle lehdelle antamassaan haastattelussa Suomea siitä, että se väärinkäyttää Venäjän puuvaroja, tuo niitä halvalla itselleen, jalostaa ja myy kalliilla takaisin. Komissaarin mukaan Suomi kohtelee Venäjää kuten kehitysmaata.” Näin aloittaa Raimo Ilaskivi bloginsa. Ja Helge omalla blogillaan jatkaa: “Suomalaiset ja ruotsalaiset eivät hyväksyisi miljoonien raakapuutonnien rahtaamista pohjolan metsistä Keski-Eurooppaan jalostettavaksi…Ennen Neuvostoliiton romahtamista tarrauduimme viimeiseen asti sikäläiseen talousjärjestelmän tarjoamiin vientimahdollisuuksiin. Nyt haluaisimme jatkaa kommunismin romahtamisen jälkeistä aikaa tästä ikuisuuteen.” Kovin ovat erilaisia juttujen painotukset. Mikä on totuus?

En minä vaan tiedä. Olen kyllä taipuvaisempi yhtymään sellaiseen ajatteluun, jota Helge edustaa, vaikka kyllähän Ilaskivi sinänsä oikeassa on. Mutta on kai myös selvää, että Venäjä haluaa nostaa vientituotteittensa jalostusastetta ja tuottaa itse omista raaka-aineista tuotettavat jalosteensa? Niinhän mekin aikoinaan halusimme ja teimme kun sahateollisuudesta kehitettiin paperiteollisuus.

Itse ottaisin talouskomissaarin viestin tyystin toiselta kannalta. Se osoittaa kuinka huonosti me suomalaiset itse olemme huolehtineet oman etumme ajamisesta Brysselissä viime aikoina. Eikä syyttävä sormi tältä osin ole suinkaan yksin valtiovaltaan osoittamassa. Ja toisaalta se osoittaa mikä painoarvo meillä EU foorumeilla on, jos emme itse riittävästi omista eduistamme huolehdi. Ja huolehtimisen on tapahduttava jatkuvasti ja pitkällä aikavälillä.

Kun se on housuissa on turha rypistää.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Matti Vanhasen tie tähtiin


Olen jo muutaman vuoden miettinyt mitä hyödyllistä käyttöä maallamme voisi olla toivottomista poliitikoista. Sattuneesta syystä mielenkiintoni on kohdistunut Matti Vanhaseen. Ja hän se onkin ollut kova pähkinä.

Mutta nyt se vihdoin selvisi:

“Astronauttien hakutilaisuus tänään Helsingissä

Euroopan avaruusjärjestön ESA:n uusia astronautteja etsivä ryhmä saapuu Helsinkiin tänään. ESA houkuttelee myös suomalaisia osallistumaan maanantaina avautuneeseen astronauttihakuun.” (HeSa tänään)

Voisin kuvitella, että hänen poikkeukselliset kykynsä olisivat hänelle tässä työssä korvaamaton resurssi josta ammentaa. Minun ääneni ja kirjallisen suositukseni ao. tehtävään hän saa joko leikkaa/liimaa menettelyllä tältä blogilta, tai erikseen sitä allekirjoittaneelta hakemalla. Lupaan, että ao. todiste on korea. Ja eiköhän siihenkin saada allekirjoittajaksi muutama miljonääri ja eturivin poliitikko.

Täytyy myöntää, että mielessäni soivat sanat nuoruuteni rallatuksesta: Vi vil har mere ryssar upp i rymden, och vi hoppas at dom aldrig kommer ner.” Tai jotenkin näin.

Tämä kaikki siis sen jälkeen kun hän ensin jäävää itsensä hallitustyöskentelystä ja sitten lopuksi poistuu politiikan historian tunkiolle.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 5 kommenttia »
Share

Jäävää itsesi, Matti


Uutiset kertovat, että Matti Vanhasen “mukaan Suomea uhkaa vakava poliittinen luottamuskriisi, koska niin moni kansanedustaja on rikkonut lakia. Ratkaisuksi Vanhanen tarjoaa vaalirahoituslain kiristämistä ja vaalirahailmoitusten täydentämistä”. Kiva kun havaitsee. Samalla on kerrottu, että hän harkitsee itsensä jääväämistä, mikäli Kakkosen titteli tulee uudelleen käsiteltäväksi “neuvoslautakuntaan”.

Murheensa kullakin.

Haluaisin helpottaa pääministerin murheita. Jäävää itsesi hallituksen työskentelystä. Piirileikki tämä on jo nyt. Mitä se Susankin ajattelee?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 6 kommenttia »
Share

Demokratiasta kannattaa maksaa


On kunnioitettavaa ja toivottavaa, että mahdollisimman monet ihmiset haluavat edustaa meitä tavallisia tossunkuluttajia kansanedustuslaitoksessamme ja kunnan itsehallintoelimissä. Parlamentaarisessa demokratiassa valitaan edustajat hoitamaan yhteisiä asioita. Ei se muuten toimi.

Tämä kirjoitus lähti kommentista NinaSuomalaisen tämänpäiväiseen artikkeliin. Ja sitten havaitsin, että se on jopa artikkeliksi liian laaja. Mutta koska turhautuminen demokraattiseen järjestelmään aiheuttaa usein ylilyöntejä ja yhteiskunnallista radikalisoitumista, ajattelin sen siitä huolimatta julkaista. Ettei 1930-luku enää toistuisi. Sitä nimittäin seurasi 1940-luku.

Jossain vaiheessa, ainakin ennen kuin he voivat teoillaan osoittaa “kyvykkyytensä”, ehdokkaat joutuvat kampanjoimaan mahdollisuudestaan tulla valituksi. Ja ensi kerran jälkeenkään ei voi olla varma, että tulee valituksi ilman kampanjaa. Taatusti kampanjointi on kallista. Ja tavalla tai toisella se on rahoitettava. Julkisilla vai yksityisillä varoilla?

Omat rahat ei riittävän kauas kanna. Rahoitusta keräävien tukiyhdistysten toiminta, jonka merkitys taatusti ylittää pelkän rahallisen panoksen, on osoitus terveestä kansalaisosallistumisesta, -vastuusta ja -työstä. Samoin on tervetullutta, että yritykset ja erilaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat kampanjoiden rahoittamiseen, kukin omista “intresseistään” lähtien, ja niiden toteuttamista edistääkseen. Ja varmaan ne puolueetkin, jollain lailla? Mutta ei kai voida lähteä siitä, että julkinen valta rahoittaisi itse itsensä? Tyyliin verot valtion maksettavaksi. Sitä paitsi; Demokratiasta kannattaa maksaa.

Noin sata vuotta ihmiset, jotka edustavat samanlaisia yhteiskunnallisia arvoja, ovat järjestäytyneet puolueiksi. Ajamaan entistä tehokkaammin omia näkemyksiään. Puolueita tarvitaan vaaliorganisaationa, imagon/brandin luojana, yhteistyöorganisaationa, keskustelufoorumina jne. Sitä paitsi, joukoissa on voimaa.

Mutta joukoissa myös tyhmyys tiivistyy. Ennen valitsemamme edustajat päättivät tosiasiallisesti itse mitä nappia painaa äänestyksessä. Ja heidät saattoi perustellusti asettaa vastuuseen painamisistaan. Me valitsijat saatoimme. Nyt siitä päättää puolue, eduskunta- tai valtuustoryhmä tai puoluetoimisto, -valtuusto tai -kokous. Ja joissain puolueissa ilmeisesti puoluesihteeri. Mutta vastuuseen voit edelleen saattaa vain sen yksittäisen edustajan. Siis me voimme.  Siis sen, joka ei välttämättä voinut, halunnut, uskaltanut, viitsinyt äänestää porukan päätöksen vastaisesti. Sillä porukkahan oli jo päättänyt, ja itse olin silloin mukana…. Ja tottahan puolue aina voi….
Onhan tämä musta – valkoista, jota reaalimaailma ei välttämättä ole? Mukaan poliittiseen käyttäytymiseen mahtuvat varmasti kaikki harmaan sävyt. Mutta kehitys on johtanut siihen, että pääsääntöisesti sillä keitä ihmisiä valitaan meitä edustamaan, ei ole juurikaan merkitystä. Sillä ”porukka” päättää. Ja tämän ovat havainneet myös äänestäjät. Ja reagoivat sen mukaisesti.

Ja sitten alkavat ongelmat. Puolueista tulee itseisarvo, ei yhteisten ja yleisten asioitten hoitamisesta. Tarvitaan ”painoarvoa kuvaa osa paikoista siellä ja täällä”, ”suojatyöpaikka tälle, enemmän tai vähemmän ansioituneelle”, “valitaan meidän ehdokas tuohon virkaan”, rahaa ”puolueen vaalityöhön”, “äänestysaktiivisuutta nostamaan”, ”avustajia eduskuntaryhmälle” ”ja edustajille” jne. jne. Ja politikoinnista täytyy tehdä ura, työ ihan kuin muutkin työt. Sillä on se niin vaikeaa olla poliitikko, kun ei edes kansalaiset ymmärrä. Pilkkaavat vaan.

Ja mistä sitä poliitikot sitten rahat repisivät? Se on niin vaikeaa, ihmisarvoa suorastaan alentavaa, kulkea lakki kourassa rahoja kerjäämässä. Eikö? Sieltä poliitikotkin rahat ottavat mistä helpoiten saavat; valtiolta tai kunnilta eli meiltä veronmaksajilta. Niistä rahoista he voivat ihan itse päättää; vaalien väleilläkin. Niitä rahoja on paljon ja kyllä niitä meneekin.

Ja sitten koplataan. Rakennetaan muutama siltarumpu tai peräti silta. Vastaanotetaan faxeja ja lähetellään tekstiviestejä. Kaavoitetaan muutamia tontteja syrjäkylille. Lisätään rakennusoikeutta luolle hotellille. Revitään auki KHO vesivoimaa koskevat päätökset toistuvasti. Jätetään noudattamatta itse säädettyä lakia kun siitä ei mitään seuraa. Muodostetaan ja pilkotaan valtion ja kuntien ”laitoksia” lähinnä sen perusteella mikä omalle porukalle on edullista. Ja viimeksi joku sankari yrittää sanktioida jäällä kävelemisen ilman naskaleita, kun vaalirahoitusvilppiä ei ole ymmärtänyt sanktioda!

Ja näin järjestelmän uskottavuus vähitellen murenee ja ennen pitkään häviää kokonaan. Ei ehkä puolueaatelin silmissä, mutta kansalaisten silmissä. Mutta kun kerran puolivalmiista hallituksen asioista ei saa keskustella, ja eduskunnan on nautittava hallituksen luottamusta, niin varmaan kansalaistenkin on sitten nautittava puolueiden luottamusta?

Ja nyt tämä parlamentaarisen demokratiamme kriisi tulee yllättäen ja pyytämättä häiritsemään valtakunnan poliittista eliittiä. Kalli sentään tajusi mitä kello oli lyönyt. Oli oppinut sen kai Ikestä muutamaa viikkoa aikaisemmin. Ainakin hymystä päätellen. Ja nyt sitten, kun ensimmäinen puhuri on kestetty, yritetään yli sieltä mistä aita on matalin. Brax perustaa toimikunnan.

Omat reseptini ratkaisuiden pohjiksi olen pyrkinyt kokoamaan yhteen eiliseen artikkeliini komentteineen ja ensimmäiseen kirjoitukseeni tästä asiasta Tulosvastuuta politiikkaan. Ja onhan niitä tällä sivutolla liikaakin. Joten ei niistä sen enempää.

Mutta yksi asia on vielä rahoituskeskustelussa jäänyt aivan liian vähälle huomiolle: vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen suhde. Sillä kaikki vaalirahoitus pystytään ilman ongelmia, kanavoimaan näkymättömänä puolueiden kautta. Ja varmaan aika suuri osa sitä kautta myös ohjautuu.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 6 kommenttia »
Share

Vaalirahat peräisin Venäjän Mafialta


Meillä on käsissämme Suomen parlamentaarisen demokratian kriisi. Ei tässä tilanteessa enää pelkästä tilkitsemisestä mitään pysyvää hyötyä ole. Yksittäisten kansanedustajien lisäksi uskottavuutensa ovat menettäneet puolueet ja poliittinen järjestelmämme. Sitä ei korjata vain sillä, että vaalirahoitustörttöilyt selvitetään. Se on korjautumisen ehdoton edellytys, mutta ei toimenpiteenä yksin riitävä.

Vaalirahoituksen järkevyyden lisäksi on syytä selvittää puoluerahoituksen läpinäkyvyys. Nythän oikeastaan kukaan ei ole selvillä siitä, mistä kaikkialta ja miten puolueet oman toimintansa rahoittavat. Ja minne kaikkialle puolueet meidän verorahamme käytettäväksi osoittavat. Mitä tutkimuslaitoksia, urheilupiirejä, nuorisojärjestöjä, sanomalehtiä jne. jne. tuetaan pääosin siksi, että “oma puolue” tukee? Ja kuinka paljon näistä rahoista, esimerkiksi kansanedustajien palkoista siirtyy puolueiden käyttöön? Me tiedämme tämän kaikki, mutta avoimmuuteen ja läpinäkyvyyteen ei ole ollut tarvetta. Olemme tähän mennessä hyväksyneet maan tavan toimia. Uskallammeko edelleen?

Oikeusministeri Tuija Brax on kertomansa mukaan vuoden aikana puhunut lukuisissa haastatteluissa siitä, että laittomia vaalirahoitusilmoituksia on nyt enemmän kuin neljä vuotta sitten.” “Viranomaiselle saatava oikeus reagoida”

”Euroopan neuvoston korruption vastainen yksikkö Greco on suhtautunut epäillen siihen, että niin lähellä poliittista valtaa oleva organisaatio kuin oikeusministeriö valvoo vaalirahoitusta. Vaalirahoitusviranomainen on nyt oikeusministeriön vaalirahoitusyksikkö. Yksikössä on kolme ihmistä, ja sillä yksiköllä eikä siis viime kädessä minullakaan ole nykyisen lain mukaan oikeutta reagoida siihen kun ilmoitukset ovat ilmiselvästi laittomia, Brax kertoo YLE Uutisille.

Jälleen kerran poliittiset puolueemme, jokainen erikseen ja kaikki yhdessä, osoittavat vilpittömyytensä parlamentaarisen demokratiamme ongelmakohtien aktiivisina tilkitsijöinä. Itse laaditaan laki, jonka keskeisin ongelma tiedetään jo lakia säädettäessä. Ja nyt, kun se on housuissa, ihmetellään. Ja aletaan tilkitä äänestäjien rauhoittamiseksi.

Sitten meillä on se yksi hujooppi, joka ei tiedä kuka hänen toimintaansa rahoittaa ja lienee sitä mieltä, että käypä raha ei haise. Varmaan vastaus olisi sama, jos olisi käynyt ilmi, että oikeesti kyseessä olisi ollut Venäjän Mafian rahanpesuoperaatio lapsiprostitutiorahojen hyödyntämiseksi? Mutta on vain ymmärrettävää, että hän, ja hänen onnettomat kaverinsa jatkavat luottamustehtävissään. Eihän hallitseminen muuten tässä maassa varmaan hoidu?

Rötösherrat linnaan”, lausuisi Veikko Vennamo jos vielä eläisi. Ja vaikka en hänen politiikasta muuten paljoa välittäisi, tämän asian osalta hän kyllä saisi valtakirjani. Puolustuksen - if any - on turhaa vedota siihen, että rötösherrat ovat täyttäneet lain kirjaimen. He kun ovat tietoisesti itse säätäneet sen lain, johon he omassa vilpillisyydessään vetoavat.

Vaalirahoituksen järkevyyden lisäksi on syytä selvittää puoluerahoituksen läpinäkyvyys. Nythän oikeastaan kukaan ei ole selvillä siitä, mistä kaikkialta ja miten puolueet oman toimintansa rahoittavat. Ja minne kaikkialle puolueet meidän verorahamme käytettäväksi osoittavat. Mitä tutkimuslaitoksia, urheilupiirejä, nuorisojärjestöjä, sanomalehtiä jne. jne. tuetaan pääosin siksi, että “oma puolue” tukee? Ja kuinka paljon näistä rahoista, esimerkiksi kansanedustajien palkoista siirtyy puolueiden käyttöön? Me tiedämme tämän kaikki, mutta avoimmuuteen ja läpinäkyvyyteen ei ole ollut tarvetta. Olemme tähän mennessä hyväksyneet maan tavan toimia. Uskallammeko edelleen?

Ehdotukseni pohjiksi perustuslain muuttamisesta ohessa.

Tulosvastuuta demokratiaan.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »
Share

Heinolan Heilin ylistys


Hyi hitto mikä keli. Viikonloppu keväisessä Heinolassa, kun ulkona poikkeuksellisesti on kosteaa ja tosi kylmää, ei mieltä lämmitä. Mutta on viikossa kyllä valopilkkukin.

Kävimme eilen ensi kerran tutustumassa 4/5 moottoritien varressa, Vuohkallion ja uuden ABC:n alueella, Heinolan Heiliin. Kyse on kai tavallaan yksityisestä kauppahalli-muotoisesta kaupasta, paikallisten maataloustuottajien tuotteiden suoramyynnin toteuttamiseksi. Tuoreita paikallisia vihanneksia, paikallisia käsitöitä, tilaviinejä, mehuja, säilykkeitä, lihaa, kalaa, juustoa ja vaikka mitä oli tarjolla. Siistissä kahvilassa olisi mielellään voinut vaikka ruokailla tai nauttia päiväkahvit.

Parempaa, monipuolisempaa lihatiskiä saa hakea. Eikä niitä pääkaupunkiseudullakaan montaa ole. Ostimme jättikokoiset possunkyljykset, jotka muodoltaan muistuttivat jenkkien T-bone steakia. Herkullista kotona uunissa valmistettuna. Ja päälle lohkoperunoita. Tuoretta, mm. eri tavoin esivalmisteltua kalaa oli joka lähtöön. Mutta kun kala ei oikein ole minun juttu, en osaa sanoa laadusta. Upeilta näyttivät.

Alkoa ei Heilistä löytynyt mutta tilaviinejä, oluita, sahtia, mehuja aivan riittämiin. Palvelu oli ystävällistä, henkilökohtaista, asiantuntevaa ja lupsakkaa, vaikka ei Savossa oltukaan. Asiakkaita aika varhaisessa lauantaissa ihan kivasti.

Mieleeni tuli, että tässä hyvä konsepti maaseutua käytännössä kehittämään. Varmaankaan ei ratkaisu kaikkiin maaseudun ongelmiin, mutta yrityslähtöinen, itsensä toivottavasti kannattava tapa, jonka rahoittavat tyytyväiset asiakkaat. Eikä varmaankaan ole ainutlaatuinen, mutta minulle tosi positiivinen yllätys. Suosittelen tutustumaan. Ja toivotan Heilille menestystä.

Mutta on tässä hyvyydessä haittavaikutuksensakin. Heinolan kaupungin keskustan elävyyden kannalta. Jos Vuohkallion alueen suunnitelmat toteutuvat täyteen määräänsä, keskustan elävyyden säilyminen on suuressa vaarassa. Se alkaa ilman erityisiä uusia ideoita kuihtua ja kuolla. Mutta sitähän kehitys aina on, uusia ideoita ja haasteita vanhoille.

Nyt sitten vaan ostoksille. Jos me kuluttajat emme jaloillamme äänestä uusien ideoiden puolesta, ne kuihtuvat ja kuolevat.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 5 kommenttia »
Share

Arvojohtajuutta

16.05.2008 - 21:43 | hakki | Työelämä


”Vuosi 1918 on monelle suomalaispoliitikolle ja Suomen kansalle yhä hankala paikka. Siitä saatiin tänään osoitus, kun tasavallan presidentti Tarja Halosta ei näkynyt Jääkärisäätiön, Vapaussoturien huoltosäätiön, Lotta Svärd Säätiön ja niitä lähellä olevien yhdistysten järjestämässä juhlassa vapaussodan päättymisen 90-vuotispäivän kunniaksi. Finlandia-talo kyllä oli täynnä, joukossa runsaasti harmaantunutta veteraaniväkeä kunniamerkkeineen.”

Näin kirjoitti Uusi Suomi tänään. Tarja Halonen ei ollut paikalla. Vapaussodan päättymisen 90-vuotispäivän kunniaksi Finlandia-talossa tänään.

Ehkä arvojohtajaksi halajava halusi alleviivata arvoansa? Samalla tavoin kuin tilaisuudessa läsnä olevat omansa. Sympatiani ovat niiden puolella, jotka osallistuivat tilaisuuteen. Ihmettelen Tarja Halosen mielenosoitusta, Tasavallan Presidentin, jonka pitäisi kai olla koko kansan päämies; anteeksi päähenkilö.

Miten ihmeessä me voimme olla kansakunta, joka 90 vuoden itsenäisyyden jälkeen yhä ilmeisesti jakautuu punaisiin ja valkoisiin? 90 vuotta on lähes neljä sukupolvea!

En myöskään suoraan sanoen ymmärrä miten henkilö, joka on valittu maan pää”henkilöksi”, katsoo olevan asiallista, että hän jättää osallistumatta voittajien - sen maan jonka presidentti hän on - muistojuhlaan. Mutta aivan yhtä ihmeissäni olen siitä, että edelleen 90 vuoden jälkeen meillä ilmeisesti on voittajia ja häviäjiä.

Suosittelisin ”Totuuskomissiota”. Tai ihan vaan avointa keskustelua. Muuten olemme kohta osa Äiti – Venäjää.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 16 kommenttia »
Share

Satuja ja tarinoita kaikenikäisille


16.5.2008 7.28 | hakki47 | Farssi, Poliittiset puolueet

Eduskunta säätää ymmärtämättömyyttään lain kansanedustajan vaalirahoituksen ilmoittamisvelvollisuudesta ja ilmoituksen julkisuudesta ja keskustelun jälkeen jättää lain rikkomisen sanktioimatta. Tarpeettomana.

Kansanedustajat eivät ymmärrä seuraavaa oikeusministeriön nettisivulla olevaa ohjetta:

Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
1) maininta siitä, mitkä vaalit ovat kyseessä;
2) ehdokkaan täydellinen nimi ja hänet asettaneen puolueen nimi tai maininta siitä, jos ehdokas on valitsijayhdistyksen ehdokas;
3) ehdokkaan vaalikampanjan kokonaiskulut; sekä
4) ehdokkaan vaalikampanjan rahoitus eriteltynä
a) toisaalta ehdokkaan omiin varoihin sekä
b) toisaalta ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön saamaan ulkopuoliseen tukeen ryhmiteltynä
  • yksityishenkilöiltä,
  • yrityksiltä,
  • puoluejärjestöiltä ja
  • muilta vastaavilta päätahoilta saatuun tukeen.
Erikseen on ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa vähintään 3400 euroa sekä eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa vähintään 1700 euroa. Yksityishenkilön nimeä ei saa ilmoittaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen antamansa tuen arvo jää alle mainitun rajan.
Yksittäiset kansanedustajat eivät halua tietää ketkä heidän kampanjakulujaan rahoittavat ja siten heidän toimintansa mahdollistavat.

Yksittäiset kansanedustajat eivät muista minkä yhdistyksen he ovat merkinneet heidän kampanjakulujensa ainoaksi yksittäiseksi rahoittajaksi.
Yksittäiset kansanedustajat eivät koskaan ole kuulleet sanontaa: Ilmaisia lounaita ei ole.

Ympäristöhuolilla profiloituva pääministeri kannattaa sattumalta kotikuntaansa suunniteltua Tavarataivasta vastoin ministerinsä selkeästi kielteistä ja perusteltua kantaa.

Kansalaisten luottamus puolueisiin ja kansanedustajiin palautuu siten, että nykyiset tarkoituksellisesti puutteellisesti ja virheellisesti tehdyt ilmoitusten irvikuvat täydennetään ja palataan yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.

Kansalaiset arvostavat nykyisin toteutettavaa parlamentaarista demokratiaa valtiomme hallintomallina, puolueita ja poliitikkoja yhtä paljon kuin aiemmin.

Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus 2008 kasvaa kohisten, koska Timo Kallin aloittama imagokampanja onnistui.
Kuinka pohjattoman tyhmänä ja ymmärtämättömänä vaalikarjana meitä pidätte?
Pysyvä linkki | Muokkaa | 8 kommenttia »
Share

EU:n turvatakuut

15.05.2008 - 19:22 | hakki | Työelämä, Politiikka, Puolustaminen

EU:n avunantovelvoite on puolustusvaliokunnan mielestä “ennen muuta poliittinen sitoumus”, mutta “painoarvoltaan merkittävä” ja “hyvin velvoittava”. Muutaman viikon he ovat asiaa pohtineet ja asiantuntijoita kuulleet. Ja jättivät asiantuntija-lausunnot olennaisimmalta osaltaan omaan arvoonsa.

Avunantovelvoite ei edellytä minkään joukon yksimielisyyttä, ei edes enemmistöä. Halukas saa antaa apua sitä pyytävälle. Kukaan joukosta ei voi estää ketään muuta joukkoon kuuluvaa auttamasta apua pyytävää. Mutta kenenkään ei myöskään ole pakko pyytää apua. Mutta saa pyytää apua, jos haluaa.

Meiltä suomalaisilta se vaatii vain sitä, että halutessamme auttaa mahdollista avunpyytäjää, muutamme omaa lainsäädäntöämme siten, että lakimme sallii avun antamisen. Sen voimme tehdä joko ennemmin tai myöhemmin. Mutta jos jätämme lait osaltamme säätämättä, kuten puolustusvaliokunta suosittaa, lienee hyväksyttävä, että muutkaan valtiot eivät vastaavia lakeja säädä. Eli tuskinpa kannattaa sellaiseen turvatakuuseen paljoa luottaa, johon ei itse ole valmis sitoutumaan. Mutta miksi puolustusvaliokunta pitää sitä mutta “painoarvoltaan merkittävänä” ja “hyvin velvoittavana” minua kyllä ihmetyttää.

Tulkintani mukaan EUn turvatakuu on yhtä sitova kuin Kansainliiton aikoinaan jäsenmailleen antamat “turvatakuut”. Ne joutuivat testiin 31.12.1939. Ne ovat yhtä velvoittavat ja sitovatkin.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »
Share

Kenestä uusi pääministeri? (Ja laajennettuna)


Kauppalehden mukaan valtio-opin professori Heikki Paloheimon mielestä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) olisi pitänyt pitää suunsa kiinni Vihdin Ideapark-suunnitelmista. Olen professorin kanssa eri mieltä. Toivoisin, että Vanhanen lisääntyvästi jakaisi meille tuntojaan poliittisista realiteeteistä. Keskeisimpää omaa tuntoaan hän nyt sitten on rikkonut: “keskeneräisistä asioista ei puhuta”. Sen lisäksi, että Vapaavuori jääväsi itsensä ministeriönsä käsittelyyn tulevan kaavamuutoskäsittelyn osalta, jääväsi Lehtomäki itsensä ympäristömuutosluvan hankkimisessa Pallaksen hotelliyrittäjälle. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että hallitus on jäävännyt itsensä.

Oikeusministeriön sivulla vaalit.fi näkyvät kaikkien kansanedustajien ja heidän varahenkilöiden ilmoitukset vaalirahoituksestaan. Siis heidän omat ilmoituksensa. Kävin muutaman läpi kun havaitsin, että nyt saattaisi olla hyvä saada aikaan muutos vaalien rahoittamiseen ja puolueiden valtaan lainsäädäntötyössä. Aihe kun on yhä edelleen keskeisin parlamentarismimme ongelma. Edellisen lisäksi olen asiaa viimeisen noin 1,5 vuoden aikana muulloinkin tällä blogilla käsitellyt.

Syy miksi nyt käytän pohjana aamuista artikkeliani on se, että em. käynnistä heräsi kysymys. Mikä seikka selittää sen, että Merikukka Forssius on ainoa vihreitten edustaja, joka on saanut rahoitusta Kehittyvien Maakuntien Suomi ry.:ltä? Ei kai….?

Kun Vanhanen nimitettiin pääministeriksi, valehtelusta kiinni jääneen Jäätteenmäen jälkeen ja joku kysyi, miksi juuri hän, oli vastaus: ”Vanhanen on puhtoisin mikä meillä on”. Ei siis ihme, että Kalli teki meille palveluksen osoittamalla, millä ylimielisyydellä valittu kansanedustaja, puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtaja, suhtautuu lakiin. Sen noudattamiseen ja siten myös niiden kansalaisten arvoihin, joita hänen pitäisi edustaa. Taisi tulla tyrittyä tosi raskaasti? Kiitos siitä.
Seuraavaksi narahti perintöprinsessa Lehtomäki, puolueensa varapuheenjohtaja. Oliko se vasta eilen? Tänään syklooni lähestyy jo Matti Vanhasta. Median mukaan 10 000 euron vaaliraha yhdistykseltä, jossa mukana muita samaan puolue-uskontoon kuuluvia liikemiehiä. Mutta eihän pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja varmaankaan voi tietää mistä hänen kampanjarahansa ovat peräisin? Sitä paitsi, eihän lika ole Mattiin ennenkään tarttunut.

Ruukki, Tokmanni, IdeaPark-Sukari, Ajanta ja varmasti monia muitakin kiinnostavia uskovaisia kuuluu yhdistykseen, joka rahoittaa ainakin puolueiden kansanedustajaehdokkaita. Mielenkiintoista olisi tietää myös mitä muita aktiviteetteja ao. yhdistys ja sen jäsenet harrastavat.

Nyt tulevat ymmärrettäväksi Viher-Vanhasen mielipiteet Vihdin IdeaParkista. Ja Tokmannin viimeaikoina saamat upeat liikepaikat. Ja kävipä pääministeri kuun alussa Kakkosen vieraana Mäntsälässä muuraamassa peruskiven Tokmannin uuteen logistiikkakeskukseen. Sääli, että Ruukki-Groupin ei Venäjällä käynyt yhtä hyvin, veikkasivatko väärää hevosta? Ja mikäköhän on kytkentä S-ryhmään, ABChen ja paikallisosuuskauppoihin? Hyvillä liikepaikoilla, joista paikallispoliitikot päättävät, ryhmän tulos on pitkälti tahkottu.

Tällainen tavallinen tossunkuluttaja toivoo jostain nyt löytyvän ne tutkivat journalistit, jotka paljastavat puoluejärjestelmämme koko mädännäisyyden. Ja ne suoraselkäiset poliisit, jotka uskaltavat tutkia mahdolliset rikokset. Ja syyttäjät, jotka eivät pelkää vaarantaa urakehitystään, ja tarvittaessa syyttävät. Ja ne puolueettomat tuomarit ja, ai niin ne puolueiden valitsemat lautamiehet, jotka todella suostuvat tarvittaessa lukemaan lakia heidät valinneille.

PS

Olisikohan todella mahdollista linkittää puoluerahoitus ja WinCapitan kadonneet miljoonat.?

PPS

Vaikka korppi ei korpin silmää kuulemma noki, saapa nähdä millä selityksillä Kepu perustelee sen, että heidän vastuuhenkilönsä ovat valehdelleet?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Kenestä uusi pääministeri? (Täydennettynä)


Oikeusministeriön sivulla vaalit.fi näkyvät kaikkien kansanedustajien ja heidän varahenkilöiden ilmoitukset vaalirahoituksestaan. Siis heidän omat ilmoituksensa. Kävin muutaman läpi kun havaitsin, että nyt saattaisi olla hyvä saada aikaan muutos vaalien rahoittamiseen ja puolueiden valtaan lainsäädäntötyössä. Aihe kun on yhä edelleen keskeisin parlamentarismimme ongelma. Edellisen lisäksi olen asiaa viimeisen noin 1,5 vuoden aikana muulloinkin tällä blogilla käsitellyt.

Syy miksi nyt käytän pohjana aamuista artikkeliani on se, että em. käynnistä heräsi kysymys. Mikä seikka selittää sen, että Merikukka Forssius on ainoa vihreitten edustaja, joka on saanut rahoitusta Kehittyvien Maakuntien Suomi ry.:ltä? Ei kai….?

Kun Vanhanen nimitettiin pääministeriksi, valehtelusta kiinni jääneen Jäätteenmäen jälkeen ja joku kysyi, miksi juuri hän, oli vastaus: ”Vanhanen on puhtoisin mikä meillä on”. Ei siis ihme, että Kalli teki meille palveluksen osoittamalla, millä ylimielisyydellä valittu kansanedustaja, puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtaja, suhtautuu lakiin. Sen noudattamiseen ja siten myös niiden kansalaisten arvoihin, joita hänen pitäisi edustaa.

Seuraavaksi narahti perintöprinsessa Lehtomäki, puolueensa varapuheenjohtaja. Oliko se vasta eilen? Tänään syklooni lähestyy jo Matti Vanhasta. Median mukaan 10 000 euron vaaliraha yhdistykseltä, jossa mukana muita samaan puolue-uskontoon kuuluvia liikemiehiä. Mutta eihän pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja varmaankaan voi tietää mistä hänen kampanjarahansa ovat peräisin? Sitä paitsi, eihän lika ole Mattiin ennenkään tarttunut.

Ruukki, Tokmanni, IdeaPark-Sukari, Ajanta ja varmasti monia muitakin kiinnostavia uskovaisia kuuluu yhdistykseen, joka rahoittaa ainakin puolueiden kansanedustajaehdokkaita. Mielenkiintoista olisi tietää myös mitä muita aktiviteetteja ao. yhdistys ja sen jäsenet harrastavat.

Nyt tulevat ymmärrettäväksi Viher-Vanhasen mielipiteet Vihdin IdeaParkista. Ja Tokmannin viimeaikoina saamat upeat liikepaikat. Ja kävipä pääministeri kuun alussa Kakkosen vieraana Mäntsälässä muuraamassa peruskiven Tokmannin uuteen logistiikkakeskukseen. Sääli, että Ruukki-Groupin ei Venäjällä käynyt yhtä hyvin, veikkasivatko väärää hevosta? Ja mikäköhän on kytkentä S-ryhmään, ABChen ja paikallisosuuskauppoihin? Hyvillä liikepaikoilla, joista paikallispoliitikot päättävät, ryhmän tulos on pitkälti tahkottu.

Tällainen tavallinen tossunkuluttaja toivoo jostain nyt löytyvän ne tutkivat journalistit, jotka paljastavat puoluejärjestelmämme koko mädännäisyyden. Ja ne suoraselkäiset poliisit, jotka uskaltavat tutkia mahdolliset rikokset. Ja syyttäjät, jotka eivät pelkää vaarantaa urakehitystään, ja tarvittaessa syyttävät. Ja ne puolueettomat tuomarit ja, ai niin ne puolueiden valitsemat lautamiehet, jotka todella suostuvat tarvittaessa lukemaan lakia heidät valinneille.

Nyt todella tarvitaan Leijonia. Muuallakin kuin kaukalossa.

PS

Olisikohan todella mahdollista linkittää puoluerahoitus ja WinCapitan kadonneet miljoonat.?

PPS

Vaikka korppi ei korpin silmää kuulemma noki, saapa nähdä millä selityksillä Kepu perustelee sen, että heidän vastuuhenkilönsä ovat valehdelleet?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 10 kommenttia »
Share

Kenestä uusi pääministeri?


Oikeusministeriön sivulla vaalit.fi näkyvät kaikkien kansanedustajien ja heidän varahenkilöiden ilmoitukset vaalirahoituksestaan. Siis heidän omat ilmoituksensa. Kävin muutaman läpi kun havaitsin, että nyt saattaisi olla hyvä saada aikaan muutos vaalien rahoittamiseen ja puolueiden valtaan lainsäädäntötyössä. Aihe kun on yhä edelleen keskeisin parlamentarismimme ongelma. Edellisen lisäksi olen asiaa viimeisen noin 1,5 vuoden aikana muulloinkin tällä blogilla käsitellyt.

Syy miksi nyt käytän pohjana aamuista artikkeliani on se, että em. käynnistä heräsi kysymys. Mikä seikka selittää sen, että Merikukka Forssius on ainoa vihreitten edustaja, joka on saanut rahoitusta Kehittyvien Maakuntien Suomi ry.:ltä? Ei kai….?

Kun Vanhanen nimitettiin pääministeriksi, valehtelusta kiinni jääneen Jäätteenmäen jälkeen ja joku kysyi, miksi juuri hän, oli vastaus: ”Vanhanen on puhtoisin mikä meillä on”. Ei siis ihme, että Kalli teki meille palveluksen osoittamalla, millä ylimielisyydellä valittu kansanedustaja, puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtaja, suhtautuu lakiin. Sen noudattamiseen ja siten myös niiden kansalaisten arvoihin, joita hänen pitäisi edustaa.

Seuraavaksi narahti perintöprinsessa Lehtomäki, puolueensa varapuheenjohtaja. Oliko se vasta eilen? Tänään syklooni lähestyy jo Matti Vanhasta. Median mukaan 10 000 euron vaaliraha yhdistykseltä, jossa mukana muita samaan puolue-uskontoon kuuluvia liikemiehiä. Mutta eihän pääministeri ja puolueensa puheenjohtaja varmaankaan voi tietää mistä hänen kampanjarahansa ovat peräisin? Sitä paitsi, eihän lika ole Mattiin ennenkään tarttunut.

Ruukki, Tokmanni, IdeaPark-Sukari, Ajanta ja varmasti monia muitakin kiinnostavia uskovaisia kuuluu yhdistykseen, joka rahoittaa ainakin puolueiden kansanedustajaehdokkaita. Mielenkiintoista olisi tietää myös mitä muita aktiviteetteja ao. yhdistys ja sen jäsenet harrastavat.

Nyt tulevat ymmärrettäväksi Viher-Vanhasen mielipiteet Vihdin IdeaParkista. Ja Tokmannin viimeaikoina saamat upeat liikepaikat. Ja kävipä pääministeri kuun alussa Kakkosen vieraana Mäntsälässä muuraamassa peruskiven Tokmannin uuteen logistiikkakeskukseen. Sääli, että Ruukki-Groupin ei Venäjällä käynyt yhtä hyvin, veikkasivatko väärää hevosta? Ja mikäköhän on kytkentä S-ryhmään, ABChen ja paikallisosuuskauppoihin? Hyvillä liikepaikoilla, joista paikallispoliitikot päättävät, ryhmän tulos on pitkälti tahkottu.

Tällainen tavallinen tossunkuluttaja toivoo jostain nyt löytyvän ne tutkivat journalistit, jotka paljastavat puoluejärjestelmämme koko mädännäisyyden. Ja ne suoraselkäiset poliisit, jotka uskaltavat tutkia mahdolliset rikokset. Ja syyttäjät, jotka eivät pelkää vaarantaa urakehitystään, ja tarvittaessa syyttävät. Ja ne puolueettomat tuomarit ja, ai niin ne puolueiden valitsemat lautamiehet, jotka todella suostuvat tarvittaessa lukemaan lakia heidät valinneille.

Nyt todella tarvitaan Leijonia. Muuallakin kuin kaukalossa.

PS

Olisikohan todella mahdollista linkittää puoluerahoitus ja WinCapitan kadonneet miljoonat.?

PPS

Vaikka korppi ei korpin silmää kuulemma noki, saapa nähdä millä selityksillä Kepu perustelee sen, että heidän vastuuhenkilönsä ovat valehdelleet?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Roistot häpeäpaaluun

14.05.2008 - 20:56 | hakki | Työelämä


Timo Kallin lisäksi nyt myös kepuleiden perintöprinsessa Paula Lehtomäki on joutunut hyväksymään sen, että hänen rahoituksestaan hän itse, Paula Lehtomäki, on ilmoittanut virheellisiä tietoja. Ja nyt kun kohua on syntynyt halutaan pelata avoimmin kortein. Usko jos haluat.

Miksi vasta nyt?

Katselin juuri ilta-uutisia ja kokiksilla on sama ongelma. Ja jos tarpeeksi väännetään, sama perusongelma löytyy jokaisesta puolueesta. Ei ne demarit ole yhtään sen puhtaampia.

Mutta elämä jatkuu edelleen. Täysin riippumatta siitä mitä ihan normaali “maalais/kaupunkilais”järki väittää.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 4 kommenttia »
Share

Jos olisin vihreä tai liperit kaulassa

14.05.2008 - 11:38 | hakki |Osaaminen, Poliittiset puolueet

olisin todella huolestunut yhden hallituskumppanini toiminnasta. Enkä tarkoita SFPtä. Sen lisäksi, että alla olevan uskomattoman kotiinpäinveto-listan yhteisenä nimittäjänä on KEPU, on toisena, yhtä ehkä lukuunottamatta YMPÄRISTÖ. Jälleen kerran käy kiistatta ilmi mille KEPU antaa ympäristöasioissa arvoa - omalle edulle. Nyt halutaan saada koko ympäristön arvoketju omiin käsiin. Ja rakentaa uusi maatalouden tukiautomaatti menetetyn kansallisen maataloustuen tilalle. Ja mikä voisikaan olla parempi kuin saada kasvavat ympäristö-rahavirrat hanskaan, nyt kun MMM:n rooli siltä osin on ajanut kiville. Jos näin pääsee tapahtumaan, voimme vain todeta kuinka sinisilmäisiä ja lyhytnäköisiä me muut olemme.

Ympäristöministeri lupailee Pallaksen luonnonsuojelualueelle lisärakennusoikeutta uudelle hotellille.
Suomen Merentutkimuslaitos pilkotaan kahteen eri ministeriöön.
Maatalousministeri ehdottaa ruoan verotukseen kaksihintajärjestelmää.
Kauppa- ja teollisuusministeri herättää henkiin ruokohelpit ja Vuotos-Kollajan Ilmaston muutostalkoiden kannustamana.
Ympäristöministeri haluaa kunnon kepulaisen kansliapäälliköksi.
Maatilahallitus siirtyy Maatalousviraston nimellä Seinäjoelle. Ketään ei irtisanota, harva lähtee mukaan lisäkorvauksetta.
Vihreä pääministeri tukee uutta IdeaParkkia Vihtiin.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoittaa tietoisesti rikkovansa lakia.
Mihinköhän me sitten, noin 30 vuoden kuluttua, liittyisimme? EU-jäsenyydellä saimme maatalouden tukemisen edes jonkinlaisiin järjellisiin mittoihin. Mutta ellei mitään tehdä kansallisen pussin pohja repeää taas. Vielä ehdittäisi, kohta ei.

PS

Vai muka salaliittoteoria? Avaa silmäsi.

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »
Share

Kaveria ei jätetä


Mitä yhteistä löytyy seuraavien tapausten välillä:

Ympäristöministeri lupailee Pallaksen luonnonsuojelualueelle lisärakennusoikeutta uudelle hotellille.
Suomen Merentutkimuslaitos pilkotaan kahteen eri ministeriöön.
Maatalousministeri ehdottaa ruoan verotukseen kaksihintajärjestelmää.
Kauppa- ja teollisuusministeri herättää henkiin ruokohelpit ja Vuotos-Kollajan Ilmaston muutostalkoiden kannustamana.
Ympäristöministeri haluaa kunnon kepulaisen kansliapäälliköksi.
Maatilahallitus siirtyy Maatalousviraston nimellä Seinäjoelle. Ketään ei irtisanota, harva lähtee mukaan lisäkorvauksetta.
Vihreä pääministeri tukee uutta IdeaParkkia Vihtiin.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoittaa tietoisesti rikkovansa lakia.
Siltarumpupolitiikka, oman äänestäjäkunnan edun ensiarvoisuus ohi valtakunnan edun, ovat taas kasvaneet uuteen kukoistukseen.

Ilmeisesti lehmänkauppojen jälkeen yksittäinen puolue saa tehdä ihan mitä se haluaa. Kepulit nyt tällä kertaa.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 11 kommenttia »
Share

Minulla taitaa mättää

13.05.2008 - 10:20 | hakki| Kasvatus, Virkamiehet, Ihminen

Luin juuri Hesarin verkkosivulta eilisen artikkelin, jonka otsikkona oli Nikita Fouganthine saattoi vaarantaa pääsynsä vapauteen. Painoarvoa panen sanalle saattoi.

Alunpitäen Valjakkala kai tuomittiin kolmesta raa´asta murhasta Ruotsissa. 20 vuotta kaveri on nyt istunut, siitä kai valtaosan täällä Suomessa? Muistini mukaan hän on tähän mennessä paennut vankilasta kerran tai kaksi, ja nyt viimeksi “jättänyt noudattamatta” sopimustaan valvotusta koevapaudesta. Siis valvonta toimi, mutta koevapaus ei. Siis ei myöskään vapaus, koska koe epäonnistui.

Varmasti Valjakkala tulee minulle veronmaksajana kalliiksi. Edustan kuitenkin sitä kantaa, että toimillaan nyt ja aiemminkin, on kiistatta käynyt ilmi, että hän ei ole kypsä vapautettavaksi. Muunlaisen johtopäätöksen tekeminen vaatii sellaista henkistä joustavuutta jota minulta, ja uskaltaisin väittää, valtaosalta muiltakaan suomalaisilta ei löydy. Saattaa jopa olla, että näillä toimillaan hän haluaa myös jatkossa pysyä kiven sisällä. Varmasti sieltä löytyy joku muu.

Olen valmis maksamaan osuuteni A. Valjakkalan jatkuvasta ylläpidosta.

Lukitkaa takaisin kiven sisään ja heittäkää avaimet jorpakkoon.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Rauhaan pakottamisesta

11.05.2008 - 19:43 | hakki| Politiikka, Ihminen

Demokratia ei ole vientitavara. Mikä oikeuttaa meidät, etuoikeutetut eurooppalaiset, kertomaan muille kansoille miten elää? Onko yleensäkään olemassa jotain oikeaa elämisen ehtoa?

Myanmarin keskeisin ongelma ei liene ruokoton johto. Keskeisin ongelma on, että siellä ei ole riittävästi öljyä. Tai maakaasua. Tai platinaa, kultaa, wolframia tai mitä nyt sitten joku riittävän “vahva” kansakunta voisi haluta. Ja näin me muut hyväksymme sen, että tuhannet, kymmenet tuhannet, sadat tuhannet ehkä jopa miljoonat kaltaisemme kärsivät. Ja kasvatamme uusia terroristeja siinä ohessa. Ja tässä vaiheessa jokainen meistä voi vain taivastella asian tilaa. Vai voiko?

Mutta mitä ihmettä pitäisi tehdä? Eikä taida montaakaan reseptiä löytyä? Siis sellaista joka myös toteutettaisi.

Ja vain siksi, että sieltä ei löydy riittävästi öljyä, maakaasua, platinaa, kultaa, wolframia…..

Pysyvä linkki | Muokkaa | Kommentoi »
Share

Jutan jeremiaadi

10.05.2008 - 09:05 | hakki| Työelämä, Blogit

KL:n blogien seuraajalle, joka kommentoi eilistä Jutan kirjoitusta ajattelin vastata omalla sivulla. Ihan vaan jotta asia saisi lisää huomiota, ja koska se saattaa kiinnostaa laajemminkin. Kyse on Kauppalehden blogien kehittämisestä.

KL blogit on kirjoittajilleen maksuton. Mutta miksi aina kuvitella putkisuorasti, että “Ilmainen blogi ei tarjoa enempää - ehkä lehden pitäisi, mutta ilmeisesti ei kiinnosta. Ota tai jätä.” Uskoisin, että KL ei ole tätä blogistoa hyvää hyvyyttään perustanut. Puhumattakaan, että sitä sen vuoksi ylläpitäisi, kehittämisestä nyt puhumattakaan. Jonkinlainen lisäarvomekaniikka siinä on takana, muussa tapauksessa tämä riemu loppuu seuraavaan kustannusleikkauskierrokseen.

Jos tästä on KL:n tavoittelema hyöty, miksi ehdoin tahdoin siitä luopua? Kirjoituspalkkiot ovat ainakin valmiiksi tingityt. Ja tuskinpa puhtaasti blogisto muodostaa minkään valtakunnan kustannuserää KL Onlinen kokonaisuudessa. Tulopuolella saattaa sitten olla useitakin merkittäviä eriä.

Monipuolisuus ja erilaisuus - blogeja kirjoittavat ilmeisesti henkilöt, jotka eivät ole ammattitoimittajia. Kuitenkin he ilmeisesti kaikki ovat, tai ainakin ovat olleet, ammatti-jotain. Ja he ovat itsenäisesti ja vapaaehtoisesti valinneet juuri KL:n juttuavaruudekseen. Sekä lukijat että kirjoittajat että blogarit. Ilmeisesti jostain syystä.

Vaihtelua - blogistit tulevat ja menevät, kirjoittajia lopettaa ja uusia tulee joukkoon. Siitä huolimatta taso on mielestäni säilynyt varsin laadukkaana. Varsinaisia örveltäjiä on ollut harvoin jos koskaan ja ilmeisesti “kollegiaalinen palaute” on huolehtinut siitä, että asiattomuuksia kirjoittaneet eivät kauan vaivaudu mukana olemaan. Ja kirjoittajiksi ilmaantuvat ihmiset, joiden ote on aivan jotain muuta kuin niitten, joiden on kirjoittamisella leipänsä ansaittava. Ei parempi ei välttämättä huonompi vaan erilainen.

Pysyvyyttä - mukana jatkuvasti olevien kirjoittajien muodossa. Mutta ennen kaikkea mukana olevien kommentoijien muodossa, joita toivoisi tosin olevan paljon enemmän. (Mutta oikea suomalainenhan ei keskustele, hän jurnuttaa. -) )

Tulevaisuutta - väitän, että blogeilla on oma tulevaisuutensa osana tulevaisuuden mediaa. Siis myös osana sitä kaupallista mediaa. Siinä kehityksessä ja kehittämisessä mukana oleminen on aika tärkeää. Vielä ei ainakaan ole kenellekään selvää mitä tästä vallankumouksesta seuraa. Mutta media ei taatusti häviä mihinkään. Ja jonkun täytyy siillä tehdä rahaa. Tämä on vielä sitä vaihetta jossa kaikkien kukkien kannattaa antaa kukkia. Kyllä karsimaan keretään.

Vielä yksi näkökohta, jota itse vierastan. Aika usein esitetään, että palkalliset toimittajat näkisivät maksuttomien blogareiden olevan heidän kilpailijoitaan. Tai, että esimerkiksi KL pitäisi maksuttomia blogareita sivuillaan pitääkseen toimittajat kurissa ja herran nuhteessa ja palkat pieninä. Kyse ei kuitenkaan ole vaihtoehdoista vaan toisiaan enintään täydentävistä toimijoista. Kummatkin voivat hyötyä toisistaan ja oppia toisiltaan. Ja on kai aika selvää, että heidän mahdollinen kilpailuasetelma on samanlainen kuin panna raveihin vastakkain arabialainen täysverinen ja tiensä päässä ole koni.

Kehittäminen kannattaa, ja blogaajilla on siinä oma panoksensa. Se missä määrin sitä hyödynnetään on KL:n asia. Mutta meidän kannattaa ainakin tuoda epäkohdat esille jotta ne voidaan korjata. Kuten nyt ilmeisesti tapahtui. Parempi se kuin jurnuttaa nurkan takana nyrkkiä puiden ja esimerkiksi lopettaa kirjoittaminen mielenosoituksena.

Mitä mieltä itse olet?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 14 kommenttia »
Share

Porvari, perkele

08.05.2008 - 21:22 | hakki | Työelämä


Ajatusmaailmaltani ja arvoiltani olen porvari, poliittisiin puolueisiin sitoutumaton porvari. Olen tähän asti ollut ja, jos nyt ei aivan hirveitä tapahdu, luulisin olevani sitä edelleenkin.

En ole aatelinen siitä huolimatta, että sukulaisilta olen saanut paperit joiden perusteella saattaisin olla, sekä isän että äidinkin puolelta, Kiinan keisarin ja Aurinkokuninkaan jälkeläinen. (No joo, varmaan siinä välissä olisi joku tyttöihminenkin tarvittu?) -) Muutamasta kappalaisesta ja rovastista huolimatta ei sukupuu saa minusta hengellisen säädynkään edustajaa. Maata en omista ollenkaan. Sen mahdollisuuden, samojen lähteiden mukaan, tuhosivat jo menneet sukupolvet. Kauppiaita on, niinikään sekä isän että äidin esi-isissä. Mutta ainakin vaimo väittää, että kauas on omena siitäkin puusta pudonnut.

Jaa, että mistä tämä itsenipaljastaminen?

Väittävät, että Ollilan palkkio Nokialta nousi tämän päiväisessä yhtiökokouksessa 440.000 euroon vuodessa. Eikä se liene edes hänen päätyönsä. Eikö hän “päätynyt” Shelliin? Mahtaa olla mukava mies.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen saa ansionsa mukaan. Tässä iässä, vain muutama vuosi Jormaa vanhempana, en jaksa olla edes kateellinen. Olen ollut vahvasti sitä mieltä, että ns. palkkahaitaria on lavennettava. Tasapäisyys ihanteena on taantumuksen tappavin alalaji.

Mutta siitä huolimatta, noin 40.000 euroa, sivutoimesta.

Ei minulla ole Ollilaa vastaan yhtään mitään. Ei Wahlroosia, Härmälää, Vuoriaa ei Erkkoa, Kivekästä eikä Ehrnrothejakaan. Menköön koko 20 perheen kööri samaan pakettiin. Mutta noin 40.000 euroa, sivutoimesta?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 13 kommenttia »
Share

Kauppalehden blogit uudistuvat


Tammikuussa alkaneen uudistumisprojektin tuloksista olisi mukava kuulla sekä muiden kirjoittajien, lukijoiden, toimituksen ja ylläpidon mielipiteitä. Varmasti niitä löytyy.

Syy otsikkoon on se, että muutokset mielestäni ovat menneet huonompaan suuntaan. Viime vuonna en ainakaan muista koskaan tapahtuneen, että “uusimmat” sivua ei pitkään aikaan, nyt parhaillaan yli vuorokauteen, päivitetä. Eikä tämä tainut olla ensimmäinen kerta. Samat eilisen aamupäivän kirjoitukset roikkuvat sekä ensimmäisellä blogit-valikon sivulla että Kauppalehti.fi:n sivuilla.

Ongelmia on ollut muitakin; itselläni on saattanut useinkin käydä niin, että alavalikoista (uusimmat, luetuimmat, eniten kommentoidut, viimeksi kommentoidut) joku tai kaikki osoittavat tyhjää. Muistan jonkun aiemmin maininneen oman kirjoituksen tai kommenttien jopa hävinneen.

Samalla vaikuttaa siltä, että sekä kirjoittajien että kommentoijien määrä on ollut laskussa. Ja että kommentteja kaikkiaankin tulee vähemmän kuin ennen. Eihän se toisaalta ole ihme, jos vakituisellekin kirjoittajalle jää vaikutelma, että kukaan ei kirjoita eikä kommentoi.

Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että Kauppalehden blogit ovat ainoa merkittävässä päivälehdessä julkaistava todellinen kaikkien halukkaiden kirjoittajien blogisto. Ja siinä mielessä edelleenkehittämisen arvoinen.

Miten Kauppalehden blogeja pitäisi kehittää?

Pysyvä linkki | Muokkaa | 15 kommenttia »
Share

NATO juuri nyt


Pääministeri Matti Vanhanen (keskustan turvallisuusseminaarissa 2. 4.):

Jäsenyysmahdollisuudesta pidetään kiinni. Sotilasliiton kehitystä on yhä seurattava. Liittoutumiskysymys ei ole millään lailla kiirellinen asia. Jäsenyys vahvistaisi Yhdysvaltain-suhteita, mutta saattaisi tuoda solidaarisuuspaineita osallistua ei-toivottuihin operaatioihin.
SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma (vappuna Päijät-Hämeessä):
Suomi voi pysyä sotilasliiton ulkopuolella ensi vaalikaudenkin, jos kansan enemmistö niin haluaa. Puheet ensi vaalikaudella tapahtuvasta linjanmuutoksesta ovat katteettomia. Jäsenyys ei ole kriisinhallintayhteistyöstä seuraava automaatio. Toimintavapautta ei pidä alistaa suurvalta-ajattelulle.
Puolustusministeri Jyri Häkämies (Atlantti-seurassa 6. 5.):
Suomen ja Ruotsin kannattaisi liittyä Natoon. Pohjoismainen maaryhmä olisi Natossa tervetullut ja vaikutusvaltainen. Yhteinen pohjoismainen kannanmuodostus turvallisuuspolitiikassa olisi eduksi suhteessa Venäjään. Suomea ei Natossa pakotettaisi mihinkään vasten tahtoa.
Näin uutisoi pohjalaanen Kaleva maamme johtavien (no joo, Katainen ei puhunut mittään) poliitikkojen NATO-intoa. Ja mikä ettei.

En voi mitään. En ymmärrä missä maailmassa nämä veijarit elää. Vanhanen on ilmeisesti sitä mieltä, että NATO on perustettu Suomen puolustusorganisaatioksi, joka toivoen odottaa Suomen jäseneksi ilmoittautumista. Heinäluoma antaa aikaa “jopa” 7 vuotta. Häkämies ilmeisesti uskoo siihen mitä sanoo. Se, että sanoman keskeinen osa on vonkaamista ja maanittelua, ei sanojan tyhjää ajatusta peitä.

Haluamatta heittäytyä inhottavaksi kysyisin millä valtuuksilla, lupauksilla tai välipuheilla Häkämies puhuu. En kyllä ole kuullut, että Ruotsi olisi NATOon liittymässä. Mutta meillä Suomessa kun elää sellainen toivoajattelun perinne, jälleen kerran. Nyt ilmeisesti kelpaisi liittyä jopa Georgian ja Ukrainan porukkaan?

Lopettakaa tuo NATO vouhkaaminen ja keskittykää turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen siten, että se nojaa niin kuin aina ennenkin omiin resursseihin, omiin toimintatapoihin ja omiin vaihtoehtoihin.

Te vastaatte 5,3 miljoonan suomalaisen tulevaisuudesta.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Ja seuraavaksi kuntavaalit


Yle uutisoi KMS:n vaalirahoitusta saaneitten kuntakytkökset. Ihanaa, jellonat, ihanaa!! Perinteisen vaalirahoitusrahan kytkökset pitäisi ehdottomasti myös selvittää. Kaiken vaali- ja puoluerahan osalta, ay-rahoitus mukaan lukien.

Uutisen perusteella on todella huolestuttavaa, kuinka keskittynyttä meidän poliittinen päätöksentekokoneistomme on. Ja kuinka monet meidän poliitikoista todella elävät, eli saavat toimeentulonsa, vain politiikasta. Sillä he elävät silloin käytännössä meidän rahoillamme. Ei luonnollisesti sen KMSn kautta saadun rahan osalta, paitsi hyvin pitkän mutkan kautta. Mutta siltä osin, kun rahoitus tulee perinteisistä lähteistä, kannattaa muistaa, ne ovat muotoutuneet vuosien ja vuosikymmenien aikana. Rahat tulevat erilaisilta valtio- ja kuntarahoitteisilta yhteisöiltä ja säätiöiltä, joiden rahat ovat valtio- tai kuntalähtöisiä. Eli meiltä veronmaksajilta.

Ja tässä on kuitenkin on vasta jäävuoren huippu.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Share

tiistai 1. huhtikuuta 2008

Huhtikuu

Paistakoon Aurinko Aina


Tiedä häntä kenen juhla tänäillalla ja huomenna aamulla oikein on. Todennäköisesti eri porukoiden kuitenkin? Tästä huolimatta meitä taitaa kumpanakin päivänä helliä hyvä sää? Toivottavasti.

Paras vappumainos on mielessäni eräästä pikkupioneerien kulkueesta, jostain vuonna 1 ja 2 Mannerheimintiellä, Helsingissä, siinä nyt jo revittyjen Makasiinien kohdalla. Ilmeisesti oli ohjeena eduskunnalle säätää uusi laki: Paistakoon Aurinko Aina. (Silloin taivaalta tuli vaakasuoraa räntää.) Sääliksi lapsia vähän kävi.

He viettivät Työn päivää, minulla oli rännästä huolimatta vain hauskaa. Työn päivää on vietetty monasti sen jälkeen; tuiskussa, sateessa ja auringossa; kylmässä ja lämpimässä; tyhjätaskuna ja varakkaana. Ja nyt jälleen itse kunkin kannattaisi vaurautua. Mutta mihin - en tiedä. Kevään tuloon?

Kävisiköhän tässä yhtä hyvin kuin viime laman aikaan? Silloinhan passelin golfkentän olisi voinut lunastaa yhdellä eurolla. Toisaalta voi tietysti olla niin, että tällä kertaa varallisuutta omaavat ovat osaneet olla varovaisempia. Silloinhan tässä kävisi ihan hyvin. Häviäjät kuuluisivat taas yksinomaan siihen surkimusten ja luuserien kasvavaan kuoroon. -)

PS.

Kaikille, jotka tämän lukevat HAUSKAA VAPPUA. 

Pysyvä linkki | Muokkaa | 4 kommenttia »
Share

TURPOsta tuli IDEA


Kollegamme Nina Suomalainen puhuu tuttavallisesti TURPOsta puhuessaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, jota Suomessa ollaan taas kerran valmistelemassa. Vanhus omaan blogiinsa oli liittänyt mielenkiintoisen linkin Turun Sanomien kolumnistina aloittaneen Markku Jokisipilän blogiin. Ja eilisen Veteraanipäivän seurauksena asialla saattaa muutenkin olla jonkinlaista ajankohtaisuutta.

Virkamiesten ”newspeak”ki on taas kirkastunut uuteen loistoonsa. TURPOsta tuli IDEA. Eiköhän meidän taas kannattaisi hetkeksi keskittyä vanhaan KISS-periaatteeseen, jotta tiedettäisi mistä puhutaan? Eivät meidän puolustuspolitiikkamme vaihtoehtoihin ensisijassa liity edes Afganistan, Darfur eikä Kosovokaan puhumattakaan Sierra Leonen tanssitytöistä, Moldivan pikkurikollisista tai Senegalilaisten poikien laivamatkoista. Olen valmis hyväksymään ajatuksen globaalista turvallisuuspolitiikasta ja jopa Suomelle roolin sen puitteissa. Mutta niillä ajatuksilla ei saa olla olennaista sijaa Suomen puolustuspoliittisessa selonteossa.

Puolustuspoliittisessa selonteossa tulisi ottaa kantaa siihen, millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi? Siinä on tulevaisuudessa ihan riittävästi tekemistä, jos maa halutaan säilyttää itsenäisenä. Nykyinen rajattomia mahdollisuuksia täynnänsä oleva avoin maailma on valitettavasti vain hetken viivähtävä kangastus. Sen ajan loppu on jo näköpiirissä vähintään siitä hetkestä lähtien kun Ranska ja Saksa uhrasivat Georgian ja Ukrainan (NATO jäsenyyden) Venäjän tyynnyttelyyn.

Kuten aiemmin blogeissani noin vuosi sitten olen tuonut esille on NATOn jäsenyyden perään turha enää haikailla. Se juna meni jo. Ja saattaa olla meille onneksi, kuten niin monta kertaa aiemminkin, että kykenemättömyytemme päätöksentekoon vaikeissa kansallisissa asioissa kääntyy meille loppujen lopuksi onneksi. Joten omillamme meidän suomalaisten on toimeen tultava, toivottavasti osana kehittyvää ja kiinteytyvää Euroopan Unionia.

Meillä on täsmälleen yksi puolustuspoliittinen pohde: Venäjä. Ja vastattavanamme aivan samat realiteetit kuin koko itsenäisyytemme ajan tähänkin mennessä: Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti? Myös ja erityisesti sellaiselta hyökkäykseltä, jonka Venäjä katsoo suuntautuvan sitä vastaan, meidän alueemme kautta.

Yhteenvetona:

Halutaanko Suomi säilyttää itsenäisenä?
Millä edellytyksillä ja millä tavoilla Suomen kansalaisia ja Suomen valtion aluetta puolustetaan joutumasta sodankäyntialueeksi?
Mitkä ovat ne keinot, jolla saamme Venäjän kulloinkin vallassa olevan johdon luottamaan kykyymme puolustaa aluettamme tehokkaasti?
Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Palvelun laatupalkinto Aktialle


Olin keskiviikkona pakotettu käymään autolla Helsingin keskustassa. Sehän ei pääsääntöisesti ole järkevää ja kallistakin se on, mutta nyt oli olevinaan pakko. Omasta mielestäni oli lottovoittoon verrattavissa oleva sattuma, että löysin pysäköintipaikan juuri siitä mistä piti. Mannerheimintieltä Kolmen Sepän patsaan kohdalta, nokka Erottajalle. Mutta tietenkin, sopivia rahoja parkkimaksun suorittamiseen ei ollut. Mutta ei hätää. Toinen lottovoittoni oli se, että satuin olemaan Aktia - pankin oven edessä. Jonotusnumeron otettuani huoli alkoi kyllä nakertaa, ehdinkö vaihtaa parkkirahaa ennenkuin Parkkipirkko sakottaa. Neljä - viisi edelläni olevaa asiakasta käsiteltiin kuitenkin aika nopeasti. Olin varma, että ehdin.

Pyyntööni saada vaihtaa kymppi parkkikolikoiksi tuli kummallinen vastakysymys: ”Onko teillä tili Aktiassa?” Mutta vielä kummallisemmaksi meni kieltävän vastaukseni jälkeen. ”Valitan, meillä on määräys, että saamme vaihtaa rahaa vain Aktia-pankin asiakkaille.”

Mitäs sitä moiseen muuta vastaamaan kuin: ”Valitan minäkin. Ei ole tiliä, eikä tule olemaankaan. Näkemiin.”

Jo on aikoihin eletty, kun ei suomalainen pankki suostu vaihtamaan Suomen setelivaluuttaa Suomen kolikkovaluutaksi. Ei edes tarjottu vaihtomahdollisuutta korvausta vastaan. Kohta varmaan siihenkin tulee palvelumaksu?

Todella tehokasta palveluiden markkinointia tuolla Aktiassa.

Onnittelen.

Pysyvä linkki | Muokkaa | 2 kommenttia »
Share

Lyhytnäköinen parlamentti


Presidentin valtaoikeuksia ollaan jälleen kaventamassa. Kokoomus, joka ennenaikaa oli vahvoja valtaoikeuksia omaavan presidentin vakaa kannattaja, on muuttanut kelkkansa suuntaa. Niin ovat myös demarit, jotka aina ovat kannattaneet eduskuntalähtöistä parlamenttiä, joka mieluiten tulisi toimeen ilman presidenttiä. Kuinkakohan paljon merkitystä kokiksien kannanotoissa on siinä, että viimeiset kolme presidenttiä tulivat valituiksi demarien piiristä? Ja kuinka paljon tällä viimeisellä? Ja demareilla käänteinen arvelu.

Kekkosen kaltaista vallankäyttäjää, jota tässä kai edelleenkin yritetään ehkäistä, ei valtiosäännöt ja lait pitele. (Millä en tarkoita, että Kekkonen olisi toimissaan lakia rikkonut.) Halutessaan täysin seremoniaalinen presidentti pystyy taatusti omilla toimillaan hankkimaan minkälaisen käytännön vallan tahansa. Mutta se edellyttää poikkeuksellista henkilöä. Ja toisaalta niinhän se on, että sotapäällikötkin varautuvat uusiin sotiin, lähinnä käymällä vanhat läpi uudestaan.

Mutta mihin tarvitaan presidenttiä, jolla ei ole valtaoikeuksia? Arvojohtajuus on kokeiltu. Ei ainakaan tältä onnistunut. Se on lähinnä tullut meille hyvin kalliiksi. Ei pelkästä tunteesta, että valtiolla on oltava päämies/päähenkilö kannata veromarkkoja siihen institutioon satsata. Nythän meillä tässäkin on tilanne, jossa kansalaiset ja puolueet ovat eri mieltä. Natokin on samanmoinen.

Kummankaan asian osalta kansanedustajat eivät osaa tai halua ottaa selkeää kantaa. Niinpä tätäkin asiaa vatvotaan ja selvitellään vuodesta toiseen. Eikä valmista tule. Eikä voikaan tulla, koska puolueet haluavat itselleen kaiken vallan, mutta kansanedustajat tietävät, että kansalaiset eivät halua menettää oikeuttaan valita valtion päämies / päähenkilö. Ottamalla kantaa kansalaisia vastaan, kansanedustajat vaarantavat uudelleenvalintansa. Joten eiköhän odoteta? Ehkä kansa unohtaa?

Eiköhän tässä parlamentaarisessa päättämättömyydessä ja oman uudelleen valinnan turvaamistaipumuksessa juuri ole suurin syy siihen, että tarvitsemme presidentin. Henkilön, jolla kansalta suoraan saatu mandaatti toimia tiukassa paikassa ratkaisuntekijänä. Reserviksi silloin kun kiperissä tilanteissa täytyy nopeasti tehdä ratkaisuja. On asioita, jolloin päätöksenteko ei odota. Ettei käy niin kuin pääministeri Cajanderille Talvisodan alettua. Sisäministeri Kekkonen (?) soitti ja vaati kutsumaan hallituksen kokoon heti. Johon Cajander: “Tarkoitatko jo ennen virka-ajan alkua?”

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Share

Naapurinamme Venäjä

21.04.2008 - 09:25 | hakki| Raha & valta, Politiikka

Vuoden 1918 tapahtumat puhuttavat edelleen. Niin puhuttavat vuosien 1939 – 1945:kin. Puhumattakaan sen jälkeisestä ajasta, aina siihen asti kun Ronnyn ”Pahan Valtakunnaksi” nimittämä Neuvostoliitto hajosi. Kannuja ja kanuunoita valetaan edelleen siitä mitä olisi tapahtunut, jos… ja monin osin vielä siitäkin mitä silloin todella oikeastaan tapahtui.

Punaista ja valkeaa terroria on selvitetty pitkään. Mutta edelleenkään ei mielestäni ole kiistatta todettu minkä vuoksi sotatilan loppumisen jälkeen niin äärimmäisen monet tapettiin. Nälkään ja tauteihin kuolleitten osalta selitykseksi kelpaa jossain määrin hyväksytty ”laillisuusperiaate”. Jokainen vankileirillä olleen piti joutua oikeuden eteen ja tuomituksi omassa asiassaan. Kyllä me senverran kahjoa ja yksiniittistä, oikeuden kaikkivaltiaaseen voimaan uskovaa porukkaa olemme, että emme näe, tai välitä nähdä mitä itsepäisyydestämme seuraa. ”Oikeus ennen mua syntynyt…” Ja tämä siitä riippumatta mikä oikeuden objektiivisuus voi olla sisällissodan jälkeen. Terve järki kun ei saa ohittaa kaikkivaltiasta oikeuskäsitystä.

Mutta kun tähän lisätään kielto esimerkiksi sukulaisten luovuttaa ravintoa vangeille, tapot vankilain ulkopuolella ja aina Lapuan liikkeeseen jatkunut ”kommunisteiksi epäiltyjen” muilutuskäytäntö, saa se minut ajattelemaan, että syy on ainakin osin, ehkä jopa suurelta osin, muualla.

Valkoiset voittivat kuten tiedämme. Vuosien 1916 ja 1918 välillä tapahtui jotain, joka aikaansai luokkaerot korostumaan. Sillä vielä silloin, kun ensimmäiset Pfadfinderit lähtivät ja myöhemminkin, joukkoon kuului myös työväestön nuoria. Läheskään kaikki heistä eivät palaneet laivalla Vaasaan pääjoukon mukana. Koska osa jääkäreistä oli epäluotettavia jo 1918.

Takaisin palasivat maaseutu- ja porvarislähtöiset jääkärit. Ja pitkälti heidän varaan rakentui ilmeisesti myös Valkoinen Armeija. Miten työväestö- ja maalaisköyhälistö, jotka ilmeisesti muodostivat punaisten rungon suhtautui väestöön? Siis määrällisesti? Porvareita ei väestöstä paljoa ollut. Kaupungitkin kun olivat pieniä. Mutta voisi kuvitella, että työväestön määrä kaupungeissa ylitti selvästi porvarien määrän? Entä maaseudulla? Kumpia mahtoi olla enemmän maatilallisia vai maalaisköyhälistöä? Luulisin, että jälkimmäisiä. (No juu, pohojalaaset on eri porukkaa, mutta ei hekään ole koko Suomi.) Jos olen oikeassa punaisten osuus väestöstä ylitti selvästi valkoisten osuuden.

Voisiko olla niin, että tappaminen jatkui pelosta? Valkoinen ”vähemmistö” pelkäsi tulevaa ja tietoisesti tai tiedostamattaan halusi antaa sellaisen opetuksen, että rettelöinnin halut häviävät lopullisesti tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa. Sisällissodan sekamelskat, jatkuva maailmansota ainakin mahdollistivat tämänkaltaisen toiminnan pitkälle vuoteen 1919 ja sen ylikin.

En ole tällaista teoriaa kenenkään kuullut vielä esittävän. Enkä minä tunne tarpeeksi historiaa voidakseni väittää näin tapahtuneen. Mutta viimeistään bolshevikkikapina Venäjällä ja Neuvostoliiton syntyminen saattoi olla valkoisten ydinjoukolle sellainen peloite, joka salli kaikki ennaltaehkäisemisen keinot. Sillä naapurinamme on aina Venäjä.

Pysyvä linkki | 14 kommenttia »
Share

Nokia, Soros sanoo, pidä pääomasi


Alkaa kevät kääntyä kesäksi. Toivotaan, että siitä tulee lämmin ja kaunis. Ei tarvitse auringon helottaa niin kuin pari vuotta sitten. Kääntyisi vesiylijäämä järvissä ja pohjavesissä taas nopeasti kaiken tappavaksi kuivuudeksi turhankin nopeasti.

Kun palasin ”työkomennukselta” ulkomailta vuonna 1991 ihmettelin menoa täällä Suomessa. Kun ulkoa tarkastelee ja varsinkin kun sieltä tulee takaisin havaitsee eroja ja kummallisuuksia ehkä helpommin kuin jos olisi maassa ollut iät ajat. Henkisen jähmettyneisyyden, poliittisen konservatiivisuuden ja talouselämän lamaantumisen lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että aika oli muutenkin muuttunut. Kansakunnan huomion keskipiste alkoi muuttua ulkopolitiikasta talouteen. Konkreettisesti sen havaitsi jokapäiväisen talous-, sijoitus-, valuutta- ja pörssiuutisoinnin seurauksena.

Nyt alkaa tuntua siltä, että millään muulla kuin taloudella ei enää ole meille merkitystä. Kaikkea tarkastellaan sijoittamisen, tuottojen osinkojen tuloslaskelmien ja taseitten silmälasien läpi. Katsokaapa esimerkiksi mistä media tänään puhuu. Kun sairaalloinen keskittyminen politiikkaan ja pitkälti yksipuolinen huomio Neuvostoliittoon ja sen mielipiteisiin, oli jo kauan mennyt överiksi oli muutos silloin toivottu, melkeinpä ”taivaan lahja”. Yhtä toivottu olisi nyt muutos pelkkiin pennosiin tuijottamisesta johonkin muuhun. Melkein mihin muuhun tahansa.

Monesta mahdollisesta keskustelunaiheesta nostaisin esille neljä (ilman prioriteettejä):

  • Lastemme ja nuortemme henkinen hyvinvointi
  • Huippututkimuksen mahdollisuudet maassamme
  • Puoluekytkösten purkaminen
  • Suomen itsenäinen turvallisuuspolitiikka
Kaikista neljästä olen kirjoittanut viimeisen 15 kuukauden ajan toistuvasti ja usealta eri kantilta. Eikö alkaisi olla aika keskittyä elämisemme edellytyksiin pitkällä aikavälillä? Suhtaudun rahaan samalla tavalla kuin nimimerkki ”Pitkän linjan mies” kommenteissaan. Raha on vaihdon väline. Siitä on kuitenkin hetkeksi, tässä poistuvassa globaalissa liberalistisessa markkinataloudessa, tullut itseisarvo ja raaka-aine, jolla yhä nuorempien ihmelasten annetaan pelata ja leikkiä. Jopa siihen mittaan asti, että yksittäisten kansakuntien reaalitaloudet kärsivät. Mitä takapajuisempia ja työvaltaisen tuotanto-orientoituneita ne ovat, sitä ennemmän ne kärsivät.

Protektionismi, jota jatkuvasti harjoittavat maailman suuret valtiot ja josta aina kärsivät ne pienet nostaa voimakkaasti päätään.

Minimit ja maksimit ovat helppoja. Miksi meidän on niin vaikea hallita optimeita?

PS.

Nokian Arvosta hävisi päivässä 11 miljardia (euroa)

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Share

Nokian ja Suomen tulevaisuus

17.04.2008 - 20:06 | hakki | Työelämä, Raha & valta

Tänään 17.04.2008 klo 13.00 Suomen aikaa oikein tunsi kun kansakunta pidätti hengitystään. Kaikkien USAsta saatujen negatiivisten uutisten perään uskottiin/toivottiin/vaadittiin NOKIAn taas vakuuttavan. Nyt tiedämme mikä Nokian merkitys Suomen talouteen käytännössä on. Vai tiedämmekö?

Kello on nyt yli 20.00. Helsingin pörssi on sulkeutunut. Nokian saldo on - 13,55, Hexin OMXHCAP - 2,17. Ei hyvältä tuntuisi näyttävän. Mutta ehkä siitä huolimatta paremmalta kuin merkityksemme ja Nokian merkitys maailmalla? Sitä paitsi järistyksen jälkeen seuraa aina jälkijäristyksiä. Ja sitten, jossain vaiheessa mittarit vakiintuvat. Mutta toisaalta nykytilanne osoittaa kouriintuntuvasti kuinka riippuvaisia me olemme maailman kokonaisuudesta. En edes viitsi laskea kuinka monta “virtuaalieuroa” kansallisesta varallisuudesta tänään hävisi. Ja mahdollisesti huomenna tulee takas.
Kauppalehden tietojen mukaan Nokian osakkeita vaihdettin 154 915 100 kpl ja arvo oli 2977.666 m€. Tuskin omistus Suomessa on lähelläkään tuota? Jonka seurauksena voisi päätellä, että päätökset tältä osin tehtiin tänään jossain muualla. Tuskin niitä edes tekivät ihmiset vaan koneet, ohjelmat, hälytysrajat. Kivaa? Toisaalta, tilanteen todellisia vaikutuksia pitään varmasti vielä muutama päivä odotella. Vähän tuntuvat ohjelmoidut hälyytysrajat ylilyönneiltä.

Ystäväni GranpaIgor jossain kommentissaan puhui symbiooseista ja parasiiteistä. Meidän varmaan kannattaisi miettiä kumpi tässä Suomi - Nokia symbioosissa on se parasiitti, noin niinkuin pitkässä juoksussa? Se saattaisi olla kummankin etu.

PS.

En ole häätämässä Nokiaa Suomesta enkä Suomea Nokiaan.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Share

Nuorukaisen kuolla kuuluu


Globaali uusliberalistinen markkinatalous on nostanut rahan ja markkinat jumalan asemaan. Ei se sinänsä minua häiritse, siitä vaan. Se kuva joka minulla on meklareitten ikärakenteesta, pohjautuu mediaan: uutisiin, elokuviin ja kirjoihin. Käsitykseni mukaan keski-ikä on varsin alhainen. Onko näin?

Sotiakin useimmiten käyvät kakarat. Siis he eivät niitä välttämättä aloita, mutta he joutuvat tekemään ”likaisen työn”. Ja täysin siitä riippumatta hyökätäänkö vaiko puolustetaan, jos näin kuluneita käsitteitä enää voi käyttää. Lisäksi sota on vaarallista ja siinä voi kuolla. Yleensä lähinnä ne likaisen työn tekijät kuolevat. Harvemmin kenraalit. Tilanteesta riippuen he saattavat sitten nykyisellään joutua Haagiin tuomittavaksi, elleivät satu kuulumaan suurvallan armeijaan.

Mutta missä ovat globaalin uusliberalistisen markkinatalouden kenraalit? Mitä ne ovat? Keitä he ovat? Miten heidät tarvittaessa voisi saada vastuuseen?

Kohta saattaa olla tarve.

“So you think that money is the root of all evil.
Have you ever asked what is the root of all money?”
Ayn Rand
Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Share

Äiti, minua pelottaa


Uutiset kertovat nälkämellakoista jossain kauhean kaukana. Taisi olla peräti Afrikassa. Kertovat ruoan hinnan nousseen hurjasti Suomessa nyt alkuvuoden aikana. Jostain muistan kuulleeni, että ruoan hinnan oletetaan kaksinkertaistuvan parin kolmen vuoden aikana. Siis täällä Suomessa. Ja taitaa niin tapahtua muuallakin.

Vesi, siis puhdas ja makea sellainen, on kuulemma muodostumassa väheneväksi luonnonvaraksi. Sitä ei riitä kaikille. Tuleeko siitä samalla uusiutumaton luonnonvara jää nähtäväksi. Siihen kai aika olennaisesti vaikuttaa ilmastonmuutoksen syyt ja nopeus. Mutta Suomesta vesi ei liene ihan heti loppumassa? Eihän?

Ai niin, turvattomuus on kuulemma lisääntynyt. Yhteiskunnan ja nyt jo elinkeinoelämänkin johtajille ostetaan panssariautoja ja pestataan turvamiehiä. Naapurissa osalla alkaa olla jo henkilökohtaiset sotajoukot käytössään. Ja mehän osallistumme terrorismin vastaiseen sotaan? Kai?

Kun olin lapsi maapallolla oli noin 2,5 miljardia ihmistä. Nyt meitä on noin 6,7 miljardia. Seuraavaan miljardiin mennee enää noin 10 vuotta. Ja 10 miljardia rikotaan jo noin 40 vuoden kuluttua. Ja kasvu, sehän kiihtyy. Ei ns. teollisessa maailmassa, jossa sen arvioidaan jopa kääntyvän laskuun, vaan kehitysmaissa. Kai kuitenkin vain sillä edellytyksellä, elleivät sitä ennen siellä kuole AIDSiin tai nälkään tai janoon? Ja sillä, että ne suostuvat siihen. Suostuvatko?

Muistan ensimmäisen energiakriisin ajalta(?), kun OPEC - arabit etunenässä - nosti öljyn hintoja, uhmakkaan jenkkisloganin: ”Let´s burn our wheat. Let them eat their oil.” Tai jotain siihen suuntaan. Ja nyt sitten kilpailemme siitä, kuka saa käyttää pakettipeltojaan ruokohelppiä energialähteeksi viljelläkseen. Valtion tuella tottakai. Ja siis samalla kun öljyn hinta on ylittänyt 110 taalaa tynnyriltä ja sitä löytyy jatkuvasti lisää. Kansainvälisissä pörsseissä noteerattuja raaka-aineita kumpikin. Ja futuurikaupan kohteita.

En muista elämäni ajaltani sellaisia kansainvälisiä nälänhätiä, jotka eivät olisi olleet yhteisillä - kansainvälisillä - ponnistuksilla hoidettavissa. Se, että joitakin varmasti jätettiin hoitamatta saattaa johtua markkinahäiriöiden aiheuttamisen pelosta. Ja sitähän meilläkin viranomaiset ja poliitikot pelkäävät kuin ruttoa. Kuningas markkinaa ei saa häiritä. Ei vaikka kymmeniä miljoonia ihmisiä kuolee vuosittain nälkään, janoon ja tauteihin?

Voisiko joku kertoa minulle ketä varten markkinat ovat olemassa? Olemmeko me ihmiset markkinoita varten vai markkinat meitä varten?

Nimimerkki

Kansainvaelluksia odotellessa

Pysyvä linkki | 27 kommenttia »
Share

Politiikka on kääntynyt itseään vastaan


Merja Salminen etsii politiikan pihviä tämänpäiväisessä uutisblogissa. Ei tai olla ainoa pitkään aikaankaan. Samasta aiheesta 180 astetta toiselta kantilta väitti eilen Kuulaa tulee - Media on kääntynyt itseään vastaan.

Syynä hänen mielestään median sairaalloinen poliitikkojahti, erityisesti nyt Vanhasen Matti. Eipä kyllä mielipidettään tuonut esiin silloin, kun Kanervan Ikeä grillattiin. Mutta mitäpä sitä, eri puoleen miehestähän oli silloin kyse. Ja varmasti siihen on muitakin syitä.

Mielestäni Kuulan väite kuitenkin on virheellinen. Ei kyse ole siitä, että media olisi kääntynyt itseään vastaan vaan politiikasta, joka on kääntynyt itseään vastaan. Politiikasta on tullut viihdettä. Ei suinkaan kansalaisten ja median tahdosta, vaan poliitikkojen tahdosta. Eikä edes heidän, yksittäisten ihmisten, vaan puolueiden tahdosta. Puolueet - apparaattina - tarvitsevat ääniä ja ovat kiinnostuneet ehdokkaista, jotka niitä tuovat. Ja tiukassa paikassa vain niistä, jotka tuovat paljon ääniä. Käytännön päätöksenteossa ryhmäpaine tai sitova ryhmäpäätös pitävät huolen siitä, että saatu parlamentaarinen painoarvo täysimääräisesti voidaan käyttää aatteen viitoittamaan suuntaan.

Tosin monikaan ei ehkä enää tiedä minkä aatteen, mikäkin suunta on se oikea. Muu kuin puolueen sisäpiiri.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Share

Syksyn lehdet


Näinä aikoina, jolloin kansainvälisiä pankkeja ja lentoyhtiöitä putoaa kuin syksyllä lehtiä on ihailtavaa huomata kuinka voimakkaan miehekkäästi esiintyvät edusmiehemme hallituksessa. “Ei huolta huomisesta”, “kaukana kavala maailma”, “eivät finanssimarkkinoitten laineet tänne lyö”, “maallamme ei ole posttraumaattista tilannetta” ovat ihanan rauhoittava viesti. Nautitaan niistä, kun lehdet putoo.

Pannakseni asioita mittasuhteisiin.

Eiliseen trollikka - kirjoitukseeni pieni lisäys. Googlaamalla lisätietoa löytää mm. siitä, että kyseessä ei ainakaan ole aikansa elänyt tekniikka. Varmaan jonkun asiantuntijankin kannattaisi? Toinen asia, josta julkisten liikennevälineiden osalta olen innoissani, ovat raitiovaunujen lisääntyminen. Viimeisimmällä Helsinkiin toimittaneelle kävi kai vähän huonosti? Ainakaan siitä ei varmasti sille hyvää referenssiä rakentunut. Saksan Mannheimistä tänne hankitut käytetyt ratikat on mielestäni byrokratialta todella luova tapa lisätä kapasiteettia ylimenokauden osalta.

Mutta vielä parempi oivallus mielestäni oli vanhojen ratikoiden valiin Suomessa suunniteltu ja rakennettu matalalattiaviipale. Luonnollisesti sellaisen olemassaolo uutisoitiin näyttävästi noin vuosi (?) sitten. Mutta enpä ole ensimmäistäkään luonnossa bongannut. Miten niille kävi?

Ja autoilijoille tiedoksi. Putoavat lehdet liukastavat raitiotiekiskoja ja pidentävät niiden jarrutusmatkoja.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Share

Olen tehnyt syntiä


Tunnustan. Olen rinnastanut asioita, joita ei saa hyvän maun nimissä rinnastaa. Olen keskustellut asioista ennen kuin niistä on tehty päätöksiä. Olen esittänyt kysymyksiä asioista, joita ei saa kyseenalaistaa. Olen esittänyt poikkeavia mielipiteitä asioista, joista jo on olemassa laki ja riittävä määrä asetuksia.

Tällä kertaa kehtasin rinnastaa Dalai Laman ja Hitlerin. Tai ehkä olisi parempi sanoa, että käytin heidän nimiään samassa lauseessa. Olimme kaveriporukassa jälleen keskustelemassa, väittelemässä ja kommentoimassa. Jonkinlaisena johtoteemanamme on ollut Kiina. Eräs joukostamme oli äkännyt Pasi Rutasen kolumnin Uudesta Suomesta, joka pohjautui omakohtaisiin kokemuksiin. Meistä Kiina/Tiibet-taivastelijoista kukaan ei liene siellä koskaan käynyt. Ja aloimme miettiä mitä uskoa.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Mielipidettä on vahvistanut tuo hymyilevä, rauhaa rakastava, vanha pappara, joka kurvaa maita ja maanosia etsien tukea kansansa ja uskontonsa ja kirkkonsa hädälle. Vastassaan moni sataa miljonainen viimeinen suuri kommunistivaltio, joka nyt kärvistelee negatiivisessa julkisuudessa Olympiasoihdun kiertäessä maailmaa.

Mutta jotenkin asiasta keskustellessamme lipsautin, ettei tietenkään ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä poliittisen johtajan hyvästä tahdosta. Yhtä vähän kuin saksalaiset vuonna 1932 tiesivät Hitlerin todellisista tarkoitusperistä tiedämme mekään nyt vuonna 2008 mitään Dalai Laman tarkoitusperistä. Ja tämä oli syntini.

Kyllä keskustelun aikana mukaan vielä lisättiin kaiken maailman mausteita; Berlusconia, Prodia, Mugabea, Mussoliinia, Vanhasta ja Kekkostakin. Mutta perusongelma oli se, että Hitleriä ja Dalai Lamaa ei voi verrata toisiinsa. Mielestäni kuitenkin voi. Kumpikin on tai on ollut poliittinen johtaja. Kumpikin on kerännyt ympärilleen neuvonantajia ja seurailijoita. Ja kumpikin on pyrkinyt viemään ”kansaansa” omasta mielestään parempaan tulevaisuuteen. Ja kummastakin tiedämme yhtä vähän. (Tai olisimme tienneet vuonna 1932.)

Hitlerin osalta tiedämme lopputuloksen. Ja koska se on niin epäinhimillinen, raaka ja sanalla sanoen paha, emme uskalla enää verrata ketään häneen. Mutta monien aikalaisten mielestä Hitler vuonna 1932 oli miellyttävä, kohtelias, ystävällinen, ”säkenöivä” seuramies ja visionäärinen johtaja, joka palauttaa Saksan sille kuuluvaan asemaan Euroopan kansakuntien joukossa. Lisäksi hän kuulemma piti koirista ja pienistä lapsistakin.

Jaa, että miksi tästä kirjoittaa? No siksi, ettei poliittisen johtajan ulkonäön ja ulkoisen vaikutelman perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä hänen hyvästä tahdostaan. Ei kenestäkään. Mutta valitettavan usein niin kuitenkin teemme. Niin me kuin kaikki muutkin. Ja asiaa korostaakseni: on mielestäni jopa tärkeää muistaa, että jokaisessa kansanjohtajassa asuu potentiaalinen Hitler. Edelleen. Oli hän nyt ennen valtaan tuloaan kuinka hauska, miellyttävä ja fiksu tahansa.

Pyydän anteeksi.

PS. Toistan sen minkä jo yllä sanoin.

Itse olen sitä mieltä, että Tiibetin pitäisi saada autonominen asemansa takaisin. Olen sitä mieltä, että Dalai Lama on ”kansansa” johtaja. En voi edes kuvitella hänen johtajuutensa johtavan Hitlermäisiin kauheuksiin. Mutta en minä tiedä.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Share

Jäätteenmäen jakojäännös on puhunut


”Suomi pitää itsestään selvänä sitä, että me autamme toisia ja odotamme, että muut auttavat meitä” hän lausui aamun sanomalehden mukaan. Olkaamme ylpeitä tästä asiantuntevuudesta ja analyyttisestä arviosta. Olkaamme onnellisia siitä vastuuntunnosta, jota kansalliselle turvallisuudelle tästä lausunnosta lankeaa. Isämme aurinkoinen, kiitos.

Eu:n turvatakuupykälän sisältö saman lähteen mukaan:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltiolla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlannin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.”

Opin ja opetin aikoinaan kriittistä kysymistä. Mielestäni kolme menee ylitse muiden:

Mitä? Miksi? Miten?
Jotta ymmärtäisin, pitäisi noihin kaikkiin löytyä perusteltavissa oleva vastaus tämän asian osalta. Löytyykö? Onko pääministerin lausumassa joku elämää suurempi, kätketty viesti, joka ei tavalliselle tossunkuluttajalle tarvitse auetakaan?

Suosittaisin Vanhaselle esimerkiksi tutustumista Viidakkokirjan tekijän Rudyard Kiplingin tuotantoon:
I have six honest serving men, they taught me all I know.
Their names are what and why and when,
and how and where and who.
Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Share

Tehoa mainontaan


Eduskunta on liittynyt siihen monilukuiseen joukkoon, joka viime aikoina on alkanut haikailla julkista kuvaansa. Oululaisen Kalevan mukaan ””eduskunnan istuntoja aiotaan tehdä elävämmiksi ja kiinnostavammaksi lisäämällä keskusteluja merkittävistä ajankohtaisista asioista. Torstain kyselytunneilla kansanedustajilla on mahdollisuus nostaa keskusteluun ajankohtaisiakin asioita, mutta niiden käsittely jää usein lyhyeksi. Aika ajoin täysistunnoissa järjestetään myös “ajankohtaiskeskusteluja”, mutta niiden aiheet eivät välttämättä ole kovin päiväkohtaisia.”” Olen hämmästynyt. Yleensähän poliitikko tai virkamies pyrkii parantamaan julkisuuskuvaansa mainonnalla.

Haluamatta heittäytyä inhottavaksi, ehdottaisin hiukan syvällisempää harkintaa. Mitä hyötyä on tehdä istuntoja elävämmäksi keskustelulla ajankohtaisista asioista? Ensinnäkin kansanedustajat puhuvat jo nykyäänkin. Mutta eiväthän he sano mitään nykyäänkään. Toiseksi millä ajattelitte saada katsojia? Eihän niitä nykyäänkään kukaan viitsi katsoa. Edes hupiohjelmana. Mutta voisitte varmaan taivuttaa Yleisradion, MTV3 ja Nelosen poistamaan sarjafilmit ja laittamaan tilalle näitä aina ajankohtaisia eduskuntakeskusteluja? Silloin ei olisi kuin se paljon puhuttu ”ainoa vaihtoehto.”

Paras keino parantaa julkiskuvaa on alkaa tehdä niitä asioita, jota varten teidät on sinne Arkadianmäelle valittu ja josta kansalaiset teille palkan maksavat. Eli voisinko ehdottaa, että keskittyisitte tekemään töitänne. Kun on näyttöä tuloksista, kertokaa niistä. Kai teillä tekemistä piisaa? Globalisaation vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan, Terveydenhoidon kasvavat kustannukset, Uhkaava kansainvälisen talouden taantuma ehkä lama, Suomen kahtiajakautuminen, raaka-aineiden ja ruoan kansainvälinen hinnannousu, ilmaston lämpeneminen…

Nimittäin tyhminkin valitsijoistanne tietää, että huonoa tuotetta ei kannata mainostaa.

PS.

“There are basically two types of people. People who accomplish things, and people who claim to have accomplished things. The first group is less crowded.”

Mark Twain

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »
Share

Ei hyvin ala Alexanterin aika


Lyhyt yhteenveto lähimenneisyydestä ja tulevasta

  • Venäjän vapauttaa itsensä TAE – sopimuksesta.
  • Saksa ja Venäjä ajavat Nordstreamiä kuin käärmettä pyssyyn.
  • Venäjä tukee edelleen Serbiaa ”Kosovon – kiistassa.”
  • USA on taloudellisessa ja erityisesti henkisessä suoritustilassa useita vuosia.
  • IMF vaatii hallitusten mukaantuloa subprime-talkoisiin.
  • Ranska ja Saksa estävät Naton laajenemisen Ukrainaan ja Georgiaan.
  • Venäjä toteuttaa puutullinsa suunnitelmiensa mukaan.
  • Ruoan hinta kasvaa ja ilmasto lämpenee. Globaalisti.
  • Protektionismi ja kansallinen itsekkyys lisääntyvät.
Mitä tästä ja muusta maailmanmenosta seuraa:

  1. EU:n ”turvallisuuspolitiikan” kuvitellun yhtenäisyyden ja Suomen sitä kautta saamat kuvitellut turvatakuut ja optiot voi ja pitää heittää roskakoriin.
  2. On korkein aika Suomen ryhtyä aktiivisesti hoitamaa omaa Venäjän-suhdettaan.
  3. Suomen on aktiivisesti alettava hoitaa omaa EU-suhdettaan, omin itsekkäin tavoittein.
  4. Optioiden aika on ohi, reaalipolitiikka tekee paluuta.
  5. Sordiino päälle Natosta. Sankarillinen kansallinen itsemurha ei liene tavoitteemme.

Vanhempana tossunkuluttajana suosittelen Stubbille opintomatkaa Helsingissä. Hietaniemen sankarihaudoille, Paasikiven patsaalle ja Kustaanmiekkaan. Tässä järjestyksessä. Ja toivottavasti tohtorismies oppii nopeasti.

PS.

Valitan kirjoitukseni dramaattisuutta.

Pysyvä linkki | 16 kommenttia »
Share

Julkisista palveluista Munkkiniemessä


Kuulun niihin meistä suomalaisista, jotka näkevät julkisten palveluiden yksityistämisen parantavan sekä palvelun että yhteiskuntamme laatua. Tällä en kuintenkaan halua väittää, että kaikki julkinen palvelu olisi persiistä.

Eläkkeelle siirryttyäni olen alkanut käyttää tarkoituksella terveyskeskuksen palveluita hyödykseni. Tai ehkä pitäisi sanoa, että en enää juurikaan käytä yksityisiä terveydenhoito- ja lääkäripalveluja. Aiemmin katsoin, että saan nopeamman ja ehkä osaavammankin palvelun yksityiseltä sektorilta. Ja nopeudesta ja osaamisesta olen tarvittaessa valmis maksamaan. Ja jo muutaman vuoden minulle on ollut selvä, että turhaan ilmeisesti maksoin. Olen aina saanut osaavan, ja tarvittaessa nopeankin palvelun Munkkiniemen terveyskeskuksesta. Ja aika huomattavalla alennuksella yksityisiin palveluihin verrattuna.

Päätin siis siirtää myös hammashuollon samaan terveyskeskukseen. Ne on nyt korjattu ja huollettu niin hyvin kuin ei koskaan. Ensimmäiseen vastaanottoon meni kyllä muistaakseni noin 6 kuukautta. Aikaahan minulla nyt on ollut. Ja hyvin on mennyt, aikaa se tosin vei. Mutta tänään ei aikaa enää ollut. Viikonloppuna jo kauan aika ajoin äkämöinyt, vienosti irtonainen takahammas päätti pilata elämäni lopullisesti. Buranalla selvisin tähän päivään. Ja aamupäivän aikana sain kylläkseni: nyt se lähtee.

Kävelin Munkkiniemen terveyskeskuksen hammaslääkärin vastaanotolle. Ja tottakai ehdotettiin, että enkö voisi huomenna mennä aamulla “polille”(?). Ehdotettiin ystävällisesti. Hetken keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että vastaanottovirkailija tarkistaa mitä asialle voitaisi tehdä. Kuvittelin, että minulla olisi subjektiivinen oikeus jonkinlaiseen palveluseteliin, jolla voisi mennä samantien yksityshammaslääkärille. Mutta noin parin kymmenen minuutin kuluttua kävelin ulos, hammas kauniissa paketissa taskussani. (Pyynnöstäni)

Haluan tällä kirjoituksella kiittää Munkkiniemen terveyskeskusen henkilökuntaa nopeasta, ystävällisestä ja aivan ilmeisesti myös osaavasta palvelusta. Sekä hammaslääkäripalveluiden, lääkäripalveluiden että terveydenhoitopalveluiden osalta. Samalla väitän, että saamani palvelu vastaa yksityisellä sektorilla aiemmin saamiani palveluita kaikilta osiltaan. Ja pienellä osalla yksityisen sektorin hinnasta. Ja nopeasta palvelusta. Ja vieläpä hammashoidossa, joka joku aika sitten oli murheenkryyninä.

Ja jopa tästä kokemuksesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että kunnan ei tarvitse enää nykyään itse tuottaa näitä palveluja. Se voi ne myös ostaa markkinoilta jos, kuten usein on, ne ovat edullisemmin tuotettavissa yksityisen sektorin toimesta. Ammattimainen osaaminen ja -palvelu voi tapahtua sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Pelkillä ideologioilla ei parasta palvelua tehokkaasti tuoteta. Vaan osaamisella ja oikealla palveluasenteella.
Kiitos.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Share

Matti Vanhanen, ookko nä pöljä?

06.04.2008 - 17:31 | hakki |Politiikka, Farssi, Poliittiset puolueet

Mielestäni kansa saa sellaiset johtajat kuin se ansaitsee. Mutta ainakin minä kiellän ansainneeni Matti Vanhasen Suomen pääministeriksi.

Nyt Matti pui julkisuusaihetta sunnuntain Länsi- ja Itä-Savo -lehdissä tänään julkaistussa haastattelussa. Hän ei pidä siitä, että hänen Ruusus-tapauksensa ja Kanerva-tapauksen liitetään toisiinsa. Se on virheellistä. Ainoa yhteinen tekijä on kuulemma julkisuus.

Matti, kasvaisit sinäkin aikuiseksi. Se, että pääministeri lähtee peräämään yksityisyytensä suojaa paikallisesta alioikeudesta osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Se vielä korostuu kun hän valittaa alioikeuden päätöksestä… koska ammattituomari oli hänen kannallaan.

Maailma on muuttunut Matti-pien. Saattaisiko jopa olla niin, että maallikkojäsenten mielipiteet ilmentävät juuri tässä tapauksessa oikeudenmukaisuuden toteutumista.

PS.

Kiinnitän samalla huomiota siihen, että sinun mielestäsi Kanerva nautti luottamusta loppuun asti. Arvostelukyvyn puutetta vai päättämättömyyttä?

PPS.

Presidenttiehdokkuus ei Vanhasta kuulemma innosta. Sen sijaan hän tähtää kolmannelle pääministerikaudelle. Ei helvetti!

Pysyvä linkki | 9 kommenttia »
Share

Pakkolunastetaan Nokia


Tuossa radiota aamusella kuunnellessani kerrottiin, että oikeusasiantuntijat suhtautuvat epäilevästi Kemijärven kunnan aikeisiin pakkolunastaa Stora Enson sellutehdas. Ajatuksena olisi lunastuksen jälkeen siirtää omistus toiselle sellua valmistavalle yhtiölle. Toisaalta voimassa olevaa lunastuslakia ei ole tämänlaiseen tilanteeseen aijottu ja rakennettu toisaalta yksityisyyden suoja on niin vahva.

Kun Suomi aikoinaan liittyi EU:iin tuoreessa muistissa oli tapahtuma, jossa maamme talouselämän pienuus aiheutti mahdollisuuden, että ulkomainen valuuttaspekulaation kaataa koko maan. Vahvan markan politiikkaa ei voinut enää jatkaa. Tätä taustaa kannattaa myös pitää silmällä nyt.

Saattaisiko olla niin, että uusliberalistinen globaali markkinatalous mahdollistaa koko maan tyhjentämisen markkinavoimien seurauksena? Nythän tilanne on Kemijärven osalta tilanne näyttää sellaiselta, että kansaivälinen yritys lopettaa paikkakunnan keskeisen työllistäjän. Ajatuksena on, että maata tai kiinteistöä ei luovuteta kenellekään muullekaan.

Mitäs me tehdään, jos ensin Aker lopettaa samalla tavalla Suomen telakkansa? Lucent ostaa Nokian, joka samalla lopettaa tuotannon Suomessa ja siirtää lopettaa täkäläiset pääkonttoritoiminnat tarpeettomina? Metson käy samoin? Samoin UPMn. Pari muuta suurta työllistäjää vielä kaupan päälle. Rahaahan maailmassa riittää. Kilpailijoita on ennenkin lopetettu ostamalla ne. Ja Suomi on pieni maa, jonka keskeisimmät työllistäjät on hetkessä poistettu kansainvälistä kauppa häiritsemästä.

Tätä taustaa vasten TEMin, hallituksen ja eduskunnan kannattaisi alkaa valmistella menettelytapoja ja lainsäädäntöä. Oli se sitten hätätilahallintoa tai lunstuslakia. Kemijärvi saattaa sittenkin olla vain airut tulevasta.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »
Share

Kanerva ei ole eronnut

03.04.2008 - 14:37 | hakki |Politiikka

“Presidentti Tarja Halonen ei ole vielä saanut eronpyyntöä väistyvältä ulkoministeriltä Ilkka Kanervalta”, uutisoi oululainen Kaleva ja jatkaa: “Halosen mukaan aika on selvästi muuttumassa, ja poliittisilta päättäjiltä odotetaan ainakin keskivertoa käytöstä. Hän arvioi, että kansalaisten vaatimustaso on noussut. Presidentin mukaan muutokseen liittyy kuitenkin aina myös huonoja puolia. Esimerkiksi suuren mediakohun lopuksi ei välttämättä aina muisteta, oliko poliitikon ero lopulta aiheellinen vai ei.”

Mielenkiintoista:

Kenelle ministeri vastaa? Pääministerille vai puolueen puheenjohtajalle vai tasavallan presidentille? Kenen asialla hän on, maan vai puolueen? Eipä ole Kanerva vielä eronnut sanoo Halonen. Pelkkä hallituspuolueen puheenjohtajan päätös ei riitä. Joko Kanerva pyytää vapautusta tehtävästään tasavallan presidentiltä tai Vanhanen erottaa hänet.

Jos itse olisin Kanerva antaisin Vanhasen erottaa. Lämmittäisi.

PS.

Eroamisilmoitusta kyllä uutisen mukaan odotellaan.

Pysyvä linkki | Kommentoi »
Share

Ei enää Kanervasta

03.04.2008 - 10:22 | hakki |Työelämä, Talous, Osaaminen, Business

Yksin rahalla ja hallinnollisella kikkailulla ei huippuja rakenneta. Ne rakennetaan laadulla. Laatu, vain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, ei synny määrää lisäämällä, vaan vaatimustasoa kasvattamalla. Tai kääntäen, kun määrää kasvatetaan laatu huononee.

Meillä opetus laidasta laitaan lähtee tasa-arvon lähtökohdista, tasa-arvosta kaikissa suhteissa. Tasa-arvo ajattelu lähtee käytännössä siitä, että kaikkien pitää olla samanlaisia. Sitä, että kaikkia käsitellään samoin ja, että kaikkille tarjotaan samaa. Mutta ongelmaksi tulee, että ihmiset ovat erilaisia, alueet ovat erilaisia, tarpeet ovat erilaisia. Ja Suomessa vielä se, että meitä on vähän. Kun valmistuvien määrää lisätään laatu huononee.

Toinen ongelma on meidän ylisuuri koulutuksen kaikkivoipaisuuden arvostaminen. Eikä siinä mitään jos kaikkea osaamista arvostettaisi samalla tavalla. Mutta meillä arvostetaan perinteisesti käsitteellistä osaamista ei konkreettisia käden taitoja. Mutta viime lama osoitti, että edes käsitteellinen ”yliosaaminen” ei takaa työturvallisuutta. Yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneita oli työttömänä pilvin pimein. Enemmän kuin koskaan ennen.

Vastauksena tasa-arvo-ongelmiin opistoista tehtiin ammattikorkeakouluja. Ajatuksena antaa ”korkeampaa” opetusta elinkeinoelämän tehtäviin suuntautuville. Yliopistot ja korkeakoulut kun miellettiin valmistavan ihmisiä tutkimukseen ja julkishallinnolle(?). Mutta kuinka monta tutkijaa me voimme omillamme elättää? Kuinka monta virkamiestä? Kuinka suuri osa korkeakouluista ja yliopistoista valmistuneista suuntautui tutkimukseen ja julkishallintoon?

Ja kun arvostamme käsitteellistä osaamista ammattikorkeakoulut valmistavat nyt sitten tradenoomeja ja insinöörejä-amk, jotka osaavat tehdä tutkielmia mutta eivät välttämättä kirjanpitoa tai tehdä lujuuslaskelmia, kolvin käyttämisestä puhumattakaan. Ja nyt sitten pidennetään ammattikorkeakoulutusta maisteritasolle! Missä määrin yliopistojen ja niihin verrattavien korkeakoulujen opiskelijoista nyt siirtyy valmistuttuaan vähemmän elinkeinoelämän palvelukseen tai jää enemmään tutkijoiksi tai virkamiehiksi? Toivottavasti elinkeinoelämä on tyytyväinen.

Varmasti opettajien osaaminen on sitten kasvanut? Ainakin määrää on täytynyt kasvattaa? Opettavat nyt sitten entistä suurempaa määrää opiskelijoita entistä laadukkaammin? Suoltavat entistä enemmän laadukkaampia tutkinnon suorittaneita? Kuinkakohan pitkälle tällä tiellä voidaan edetä? Kalliiksi se tulee; niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Sekä maksajille (meille), että tutkinnon suorittaneille(meille).

Reseptini huippuosaamisen aikaansaamiseksi:

Kehittämisen kriteeriksi laatu.
Tutkintojen vaatimustason nostaminen.
Aloituspaikkojen vähentäminen.
Opettajien laadun valvonta.
Resurssien säilyttäminen.
Asenne vamman (käsitteellinen osaaminen vs. käden taidot) korjaaminen.
PS.

Voihan sitä laatua tietysti parantaa lisäämällä määrää. Mutta sitten on hyväksyttävä suuri määrä raakkia. Ja se on kallista.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »
Share

Tumpista ulkoministeri

01.04.2008 - 13:16 | hakki |Työelämä, Politiikka

Alexander Stubbin nimittäminen ulkoministeriksi lienee selvä? Ja vaikka itselläni ei juuri mielikuvaa tästä nelisen vuotta sitten politiikkaan vyöryneestä nuorukaisesta olekaan, toivotan hänelle kaikkea hyvää. Kuten eräälle ystävälleni totesin: onneksi nyt ei ole mitään akuuttia selkeästi Suomea koskevaa kulkopoliittista kriisiä näköpiirissä. Ei ainakaan ETYJiä, Afganistania, Darfuria, NorthStreamia vakavampaa.

Varauksellisuuteni pohjautuu Stubbin “historiattomuuteen” poliittisen osaamisen, erityisesti Suomen ulkopolitiikan “hiljaisen tiedon” vähäisyyteen. Mutta kuten sama ystäväni totesi; sen korjaa aika. Hyvä niin.

Se vähän mitä nyt olen Tumpin tietoja lukenut ihmettelen, että arvojohtajamme niin helposti olisi nostanut kätensä ylös. Sillä lukemani perusteella Tumppi edustaa kaikkea sitä mitä Tarja Halonen ei ole ja mitä hän ei halua.

Saas nährä miten äijän käy.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Share

Aprillii

01.04.2008 - 08:27 | hakki |Politiikka, Poliittiset puolueet

Media uutisoi näyttävästi ilmoituksen Kanervan “sairauslomalle” lähtemisestä ja Kataisen päätöksestä, että Kanerva ei voi jatkaa ulkoministerinä.

Niin on usko puoluepoliittiseen pelleilyyn nyt mennyt, että en yhtään ihmetteleisi jos Matti Vanhanen pomppaisi, käsi kädessä Ruususensa kanssa kulman takaa ja iloisesti virnistellen ilmoittaisi: Aprillii, syö sillii, juo kuravettä päälle.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »
Share